Ohjeet äänikirjojen lukijalle

Tämä Celian äänikirjojen lukijoiden ohje on lukijan tärkeä työkalu.

Äänikirjojen lukijana olet varmasti kokenut tunteen, kun lukeminen sujuu: olet sisällä tarinassa, ja teksti soljuu eteenpäin kuin itsestään. Mutta todennäköisesti olet myös kohdannut tilanteita, joissa lukeminen kangertelee tai jokin seikka vaatii selvittämistä ennen kuin pääset jatkamaan. Nyt käsillä oleva ohje on tarkoitettu auttamaan näissä pulmatilanteissa sekä kiinnittämään huomiotasi asioihin, jotka ovat edellytyksenä sille, että lukemasi tarina välittyy kuulijalle.

Tämä ohje koskee lähinnä kauno- ja tietokirjallisuutta. Kaikkiin mahdollisiin lukutyössä esille tuleviin tilanteisiin ei ole voitu esittää toimintatapaa. Toisaalta ohjeen orjallinen noudattaminen ei sekään ole tarkoituksenmukaista, jos tekstistä tulee kohtuuttoman vaikeaselkoinen äänikirjan käyttäjälle. Erikoistilanteissa luottamus omaan ammattitaitoon ja harkinnan käyttö ovatkin tarpeen. Ongelmatilanteissa voit ottaa yhteyttä myös kyseisen äänittämön henkilökuntaan.

Celian tuottamat kirjat on tarkoitettu henkilöille, joille tavallisen kirjan käyttäminen on hankalaa tai mahdotonta esimerkiksi lukivaikeuden, näkövamman, kehitysvamman tai lihastaudin vuoksi. Heille saavutettavaan muotoon tuotetut kirjat tarjoavat mahdollisuuden kirjallisuudesta nauttimiseen ja tiedonhankintaan.

Celian äänikirjoissa käytetään kansainvälistä saavutettavien kirjojen julkaisustandardia, Daisy-formaattia (Digital Accessible Information SYstem). Celian Daisy-kirjan rakennevaatimuksista on olemassa erillinen tuotantovaatimukset-dokumentti (pdf).

Äänikirjan lukijan valitseminen on erityisen tärkeää. Jos kirjassa on selvästi minäkertoja tai teksti on muuten selkeästi jommankumman sukupuolen näkökulmasta kirjoitettu, lukijan tulee olla samaa sukupuolta ja ääneltään ”samanikäinen”. Jos kirja sisältää vieraskielisiä lainauksia tai sanoja, on lukijan äännettävä ne oikein. Jos kirjassa käytetään murretta, täytyy lukijan tuntea tämä murre.

Joskus sopivan lukijan valinnassa saattaa olla perusteltua ottaa huomioon esimerkiksi lukijan persoonallinen äänen laatu, joka voi ilmentää osuvasti teoksen kohdehenkilöä (esim. nuortenkirjat, elämäkertaromaanit ja muistelmat). Samoin lukijalle ominainen tapa käyttää ääntä voi sopia erityisen hyvin tiettyä genreä edustavien kirjojen luentaan (esim. jännitysromaanit).

Lukijan motivoituneisuus lukemiseen ja kiinnostus aiheeseen viestittyvät äänikirjan kuuntelijalle selvästi, joten kirjaan sopivan lukijan valinta on myös siltä osin merkityksellinen. Lukijan onkin hyvä tuntea omat vahvuus- tai erikoisosaamisalueensa. Opinnot tai harrastuneisuus jollakin erikoisalueella (esim. tähtitiede, luonnontieteet) voivat antaa valmiudet sen alan kirjallisuuden luentaan. Tai tietyn murteen taitaminen saattaa ohjata niiden kirjojen äärelle, joissa tätä murretta esiintyy. Luettavan kirjan aihetta ei kuitenkaan voi usein valita, joten taito motivoitua kulloinkin luettavana olevasta kirjasta on lukijan ammattitaitoa.

Lukijan on perehdyttävä luettavan kirjan sisältöön huolellisesti etukäteen. Ennakkovalmistautumisessa lukija muun muassa hahmottaa teoksen genren ja tekstin tyylilajin. Ne taas vaikuttavat tekstin lähestymistapaan, luennan tyyliin ja lukijan valitsemaan lukutapaan.

Valmistautumisessa on usein tarpeen käyttää muitakin lähteitä kuin luettavaa kirjaa, mm. hakuteoksia, sanastoja ja sanakirjoja. Vieraskielisten nimien ja sanojen äänneasu on selvitettävä.

Lisäksi on tutustuttava Celian ohjeistukseen kuvien, taulukoiden, aakkosellisten hakemistojen ym. luennasta. Nämä kirjakohtaiset ohjeet ovat äänittämöön lähetetyssä Celian kirjakohtaisessa toimitusohjeessa. Esimerkiksi kuvaa luettaessa on hyvä laatia teksti valmiiksi etukäteen. Jos lukija ennakkovalmistautumisen yhteydessä huomaa seikkoja, joiden vuoksi hän haluaa poiketa ohjeista, tulee ottaa yhteyttä Celiaan ().

Lukemiseen valmistautuminen pitää sisällään myös ne puitteet, joissa luenta tapahtuu. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää luenta-asentoon, mikrofonin sijaintiin ja asentoon sekä muihin luentaan vaikuttaviin seikkoihin. Tärkeää on myös luoda rauhallinen ympäristö, jotta keskittyminen lukemiseen on esteetöntä.

Olennainen osa lukutyöhön virittäytymistä ja ennaltaehkäisevää työsuojelua on äänen ja kropan lämmittely. Suositeltavaa on ennen lukemiseen ryhtymistä herätellä keho ja ääni erilaisin rentoutus-, venyttely- ja ääniharjoittein, joita löytyy esimerkiksi rentoutus- ja äänenkäytön oppaista. Lukutilanteeseen huolella viritetty ääni-instrumentti kestää paremmin lukemisen aiheuttamaa rasitusta ja tuottaa laadultaan tasaisempaa luentaa kuin kylmiltään käyttöönotettu.

Lukemisen kestäessä pidä riittävästi taukoja ja siemaile vettä usein – ne ehkäisevät äänen käheytymistä.

Celian lukemisesteisille asiakkaille tavallinen kirja ja äänikirja eivät ole vaihtoehtoisia. Siksi äänikirjoissa välitetään alkuperäisen kirjan sisältö äänikirjan kuuntelijalle mahdollisimman tarkasti.

Äänikirjaan luetaan painetun/sähköisen kirjan sisältö sen mukaan, mitä tässä yleisohjeessa ja Celian julkaisukohtaisessa toimitusohjeessa ilmoitetaan. Yleisohjeena on, että äänikirjaan luetaan alkuperäisestä julkaisusta kaikki, mitä ei ole Celian toimitusohjeessa ohjeistettu jättämään lukematta. Toisaalta kirjan sisältöön ei lukija saa lisätä mitään, esim. omia kommentteja. Jos kirjassa on selviä paino- tai lyöntivirheitä, ne korjataan. Muuten kirjan sisältöön, esimerkiksi asiavirheisiin, ei puututa.

On tärkeää huomioida kohderyhmä, jolle kirjaa lukee. Esimerkiksi lastenkirjoissa lukutapa voi olla värikkäämpi ja tekstiä enemmän elävöittävä kuin aikuisten kirjoissa keskimäärin. Muuten lukutavan äänikirjassa tulee olla sellainen, että kirjan sisällön tulkinta jää kuulijalle. Lukijan ääni ei saa peittää kirjailijan ääntä.

Kussakin äänittämössä on omat käytänteensä luennan virheiden korjaamiseksi. Tärkeintä on tehdä korjaukset heti virheen tapahduttua, jotta ne eivät unohdu ja jää valmiiseen äänikirjaan.

Celian vastaanottotarkistuksessa valmiista äänikirjoista kuunnellaan valitut kohdat ja paikoin tekstiä yleiskuvan saamiseksi luennan laadusta. Samalla tarkistetaan, että tuotantotilauksessa mainittuja kirjakohtaisia ohjeita on noudatettu. Kirjan koko sisältöä ei ole mahdollista käydä läpi. Lukijalla ja äänittämöllä on vastuu luennan laadusta. Jos luennassa tai kirjan rakenteessa todetaan vakavia virheitä, kirja tai osa siitä palautetaan ao. äänittämölle uudelleen tehtäväksi.

Ammattitaitoisen luennan perusta on terve ääni ja riittävän hyvä äänenkäyttö. Äänenkäyttöä voi kehittää hankkimalla perustietoa alan kirjoista sekä erilaisilla harjoitteilla. Aktiivinen äänenhuolto on tärkeää lukutyössä. Pitemmällä tähtäyksellä ammattitaitoaan voi kehittää esim. Alexander-tekniikkaa opiskelemalla tai osallistumalla puheilmaisun kursseille, joilla käydään läpi äänenkäytön perusasioita: rentoutta, hengitystä, artikulointia jne. Mainittuja kursseja järjestävät mm. kansalais- ja työväenopistot.

Äänen rasittuminen ja lukutavan manerisoituminen uhkaavat erityisesti pitkään alalla olleita ja paljon lukevia lukijoita, jos äänenkäyttöön ja aktiiviseen läsnäoloon lukemisen aikana ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Maneerinen lukutapa saattaa ilmetä esimerkiksi luennan etenemisenä korostetusti lause kerrallaan kaavamaisella sävelkululla, jolloin vaikutelma luennasta on mekaaninen, lähes konemainen. Se voi tuottaa myös ajatukseltaan päättymätöntä luentaa, jolloin luenta jatkuu samalla sävelkorkeudella välimerkkejä juurikaan rekisteröimättä. Korjaavana toimenpiteenä on löytää jälleen aktiivinen vireystila ja läsnäolo lukutyöhön, koska työskentely ”vanhalla rutiinilla” on omiaan altistamaan maneereille.

Selvissä ääniongelmissa on perusteltua pitää kokonaan taukoa lukutyöstä, sillä lukemisesta rasittunut äänielimistö tarvitsee lepoa palautuakseen. Näissä tilanteissa on aina syytä kiinnittää erityistä huomiota omaan äänenkäyttöön ja sen mahdollisiin puutteisiin. Pitkään jatkuneiden ääniongelmien selvittämiseksi voi olla tarpeen käyttää esim. foniatrin (puhe- ja äänihäiriöiden erikoislääkäri) asiantuntemusta.

Omaa luentaa voi kuunnella studiossa esim. yhdessä äänittämön henkilökunnan kanssa, sillä ulkopuolinen havaitsee usein herkemmin muutokset äänenkäytössä ja luennassa. Äänittämöt voivat antaa lukijalle hänen lukemaansa materiaalia myös kotona kuunneltavaksi. Palautetta äänikirjojen luennasta antavat aktiivisesti niin ikään Celian asiakkaat. Palautteet pyritään toimittamaan äänittämön kautta lukijoille.

Ensimmäinen huomioon otettava asia lukiessasi äänikirjaa on kohderyhmä: esimerkiksi, onko luettavanasi lastenkirja vai aikuisille suunnattu teos.

Lapselle satua lukiessa lukutapa ja äänenkäyttö ovat luontaisesti erilaiset kuin aikuiselle kirjaa lukiessa. Lastenkirjojen kohdalla luennan vivahteet – äänensävyt ja niiden vaihtelut – korostuvat. Silti myös lastenkirjoja lukiessa läsnäolo on tärkein ohjenuora: kun olet sisällä kertomassasi tarinassa, ylitulkitsemisen vaaraa ei ole. Ennen lukemista tutustu hyvin lastenkirjan sisältöön, jotta saat käsityksen siitä, minkä ikäiselle lapselle kirja on suunnattu. Tämän perusteella voit valita ja tarkentaa lukutavan ja kerronnan tyylin.

Olennaisen tärkeää on lukijan kyky olla läsnä tekstissä ajatuksellisesti ja emotionaalisesti, mikä välittyy kuulijalle luontevana eläytymisenä tekstiin.­

Äänikirjan kuuntelijan kannalta luennan mukaansatempaavuus – luennan imu – syntyy juuri lukijan läsnäolon intensiivisyydestä. Sitä vastoin tekstin tarkoitushakuinen elävöittäminen ja värittäminen välittyvät kuulijalle herkästi teennäisyytenä. Myöskään tasaisen monotoninen luenta ei riitä pitämään kuuntelijan kiinnostusta yllä.

Luentaa sujuvoittaa hyvä lukutekniikka, toisin sanoen taito ymmärtää ja ottaa vaivatta haltuun laajoja tekstikokonaisuuksia. Tällöin luenta etenee pikemmin ajatuskokonaisuuksittain kuin sana kerrallaan.

Tekstikokonaisuuksien vaivaton hahmottaminen on lukijalle välttämätöntä, koska kuulija ymmärtää tekstiin sisältyvät merkitykset vain oikein rytmitetystä ja painotetusta luennasta. Paitsi luennan rytmi myös lukunopeus ja tauotus ovat tällöin luontevia.

Puhenopeus on se peruspulssi, jolla luenta etenee. Lukijan puhenopeudella on suuri merkitys kuulijan lukukokemuksessa. Parhaassa tapauksessa kuulija saa kokemuksen jouhevasti etenevästä tarinasta, pahimmillaan kuulijalle jää kokemus laahaavasta tai hätäisestä luennasta.

Puhenopeudelle ei sinänsä voi määrittää mitään ”oikeaa” vakionopeutta, koska puhenopeus vaihtelee persoonakohtaisesti. Oleellista on tarkastella lukijan puhenopeutta luentatilanteessa suhteutettuna hänen luontaiseen puhenopeuteensa sekä kirjailijan kerronnan tyyliin ja rytmiin.

Jos luenta on lukijan luontaiseen puhenopeuteen verrattuna liian nopeaa, vaikutus ulottuu usein myös artikulaatioon, jolloin puhe puuroutuu ja selvyys kärsii. Jännittäminen ja kiire vaikuttavat lukunopeutta lisäävästi. Jos luenta on sen sijaan liian hidasta suhteessa lukijan luontaiseen puhenopeuteen, on tuloksena luentaa, joka välittyy kuulijalle herkästi opettavaisena tai alleviivaavana lukutapana. Yliyrittäminen, esim. yliartikulointi, saattaa johtaa tällaiseen kankeaan luentaan.

Kummassakin tapauksessa on hyvä rauhoittaa lukutilanne ja keskittyä tarinaan, jota lukija on välittämässä kuulijalle. Usein rentouden lisääminen luentaan auttaa.

Luennan tarkoituksenmukainen rytmittäminen ja vauhdittaminen tekevät tarinan eläväksi. Ne syntyvät parhaimmillaan luontaisen tekstiin eläytymisen kautta, eivät irrallisina tehokeinoina.

Joskus teoksessa tai sen osassa on saatettu leikitellä rytmiikalla. Esimerkkinä voi mainita vapaamuotoisen runon esitystavat, jolloin tekstin sijoittelu kirjan sivuille antaa lukijalle myös visuaalisen elämyksen. Sen välittäminen äänikirjassa puheen keinoin on vaativaa, eikä aina edes mahdollista. Lukijan tulee kuitenkin pyrkiä välittämään teoksen tai kirjailijan lauserytmi kuuntelijalle.

Tauottamalla lukija jäsentää tekstiä, kuten kappalejakoa tai dialogissa puhujan ja puheenvuoron vaihtumista. Tauotusta voi käyttää luennassa myös tehokeinona, esim. lisäämässä epätietoisuuden tai yllättävyyden vaikutelmaa. On kuitenkin oltava valppaana, ettei taukojen käyttö tee luennasta tarkoitushakuista vaan tukee aina kirjan sisällön ja tunnelman välittymistä.

Suomen kielessä sanapaino on aina ensimmäisellä tavulla, yhdyssanoissakin siis sanan alkuosan ensimmäisellä tavulla.

Ajatuspainon kohdalla yhtenä hyväksi koettuna työkaluna on tekstin verbien energian tunnistaminen ja sitä kautta tapahtumisen ja toiminnan kulloisenkin energian tavoittaminen luennassa. Jos luennassa verbit jäävät muun aineksen varjoon tai niiden tarjoama energia kokonaan käyttämättä, luetusta tekstistä muodostuu epäintensiivistä ja rytmitöntä.

Esimerkkejä verbien sisältämän energian tunnistamisesta:

1. mennä suhteellisen neutraali, lähteä/poistua tarkempi ja siksi jännite kasvaa, jättää taakseen edelleen intensiivisempi, paeta jo isoa energiaa sisältävä

vi

2. tulla < saapua << lähestyä<<< hyökätä jne.

Taitavassa luennassa yksittäiset sanat eivät korostu tai saa erityistä painoarvoa, vaan luenta etenee tasaisesti kokonaisuuksia tavoittaen. Jonkin sanan tarkoituksellinen painottaminen on aina tehokeino, jota kannattaa käyttää hyvin harkitusti. Ajatusta tai sanaa korostavan efektin voi saada aikaan myös ääntä vaimentamalla (ns. vaimentaen vahvistaminen), mikä ei tarkoita kuitenkaan kuiskailua tai kuiskaamista.

Sävelkulun eli intonaation tulee suomenkielistä kirjallisuutta luettaessa olla suomen kielen mukainen. Suomen kieli toteuttaa periaatteeltaan laskevaa sävelkulkua, josta ei kuitenkaan voi tehdä mekaanista puhunnan elementtiä, vaan kokonaisuuksien tavoittelu on ensisijaista.

Vieraskielistä kirjallisuutta lukiessa täytyy tuntea kyseiselle kielelle ominainen intonaatio. Esimerkiksi ranskan kielessä pelkällä intonaation vaihdoksella myös lauseen merkitys muuttuu.

Intonaatioon on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota lukutyössä, koska nimenomaan sävelkulun manerisoituminen on vaarana paljon lukevilla lukijoilla. Hyvä keino havaita mahdollisia muutoksia onkin kuunnella omaa luentaansa säännöllisesti.

Alkukuulutus
Alkukuulutukseen kuuluvat mm. tiedot kirjan nimestä, tekijöistä ja lukijasta, sekä mahdollinen kustantajan esittely kirjasta. Alkukuulutuksessa voidaan kertoa äänikirjan eroista painettuun kirjaan, esimerkiksi siitä, että viitteitä ei ole luettu äänikirjaan.

Celian äänikirjoissa alkukuulutuksessa luetaan lopuksi tietoa äänikirjan käytöstä, esim. ”Tietoa Daisy-kirjasta. Äänikirja on selattavissa luku- ja sivutasolla. Sivunumeroita ei sanota.”. Celian tuottamissa äänikirjoissa kuulutusten tiedot esitetään aina samassa järjestyksessä huolimatta siitä, missä järjestyksessä tiedot esitetään painetussa kirjassa.

Copyright
Äänikirjaan luetaan julkaisun ensimmäisiltä sivuilta löytyvä copyright-tieto. Luettava copyright-tieto on joko ilmoitettu kirjakohtaisessa toimitusohjeessa tai merkitty painetusta julkaisusta. Copyright-tietoja voi olla useita, ilmoitettu luetaan. Kirjassa siteerattujen runojen, näytelmien yms. copyright-tietoja ei lueta. Myöskään kuvien copyright-tietoja ei lueta.

Loppukuulutus
Äänikirjojen loppukuulutus kertoo lukijalle kirjan päättymisestä ja tarkempia tietoja kirjasta. Loppukuulutus on muotoa: ”Tähän päättyi [teoksen nimi], tekijä(t) [tekijän nimi], lukija [lukijan nimi].”

Celian äänikirjoissa tämän jälkeen luetaan kirjan tietoja, mm. painos- ja kustantajatiedot, sivumäärä, suomentaja, copyright-oikeudet, ISBN, äänikirjan tuottaja ja äänityspaikka. Celian tuottamissa äänikirjoissa kuulutusten tiedot esitetään aina samassa järjestyksessä huolimatta siitä, missä järjestyksessä tiedot esitetään painetussa kirjassa. Tarkempi esittely loppukuulutuksen sisällöstä löytyy Celian tuotantovaatimukset-dokumentista.

Erikoismerkkien luentaohjeet:
@ luetaan ät (esimerkiksi sähköpostiosoitteessa)
& luetaan et (esimerkiksi Rampe & Naukkis)
/ on kauttaviiva, joskus myös vinoviiva, luetaan ”kauttaviiva” esim. nettiosoitteissa
\ on kenoviiva
# luetaan häshtäg, jos asiayhteydessä viitataan sosiaaliseen mediaan. Muussa asiayhteydessä voi käyttää muutakin ilmaisua, esim. aihetunniste, risuaita tai avainsana. Merkkiä ei lueta, jos kyseessä on luettelo tms. Esimerkiksi: ”Osallistu keskusteluun Twitterissä, avainsana kuntavaalit”. Esim. Instagram-päivitys: Koskettavat kohtalot ovat lukijoiden mieleen, häshtäg lukuvinkki.
£, $ (valuutat) luetaan auki suomen kielen sanajärjestyksellä, esim. $1 luetaan ”yksi dollari”
∞ luetaan ääretön
§ on lakipykälän merkki. Lakipykälän kappale on momentti.

Kreikkalaisen kirjaimiston ääntämisohje löytyy Wikipediasta (suomeksi-sarake): http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikkalaiset_kirjaimet#Kirjaimet

Hymiöt ja emojit
Jos kirjassa on käytetty hymiöitä, kerrotaan niiden merkitys, esim. ”naurava hymiö”. Hymiöiden ja emojien nimiä on esimerkiksi sivustolla Emojiall.com.

Internet-osoitteet
Selkeät internet-osoitteet luetaan, jos sivu on tärkeä tekstisisällön kannalta Pitkistä ja sekavista osoitteista luetaan perusosa (esim. www.celia.fi). Kauttaviiva osoitteen sisällä ”kauttaviiva”. Kirjaan liittyvä Celian toimitusohje voi sisältää lisätietoa osoitteiden lukemisesta.

Esimerkki 1. (Osoite luetaan)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikkalaiset_kirjaimet#Kirjaimet
Luetaan: ”hoo tee tee pee kaksoispiste kauttaviiva kauttaviiva äf ii piste wikipedia piste oo är gee kauttaviiva wiki (kaksoisveellä) kauttaviiva kreikkalaiset alaviiva kirjaimet risuaita kirjaimet
http://www.kotus.fi/?s=2149
http://www.thl.fi/elintavat

Esimerkki 2. (Osoitteen perusosa luetaan)
https://asiakaspalvelu.hs.fi/lukuoikeus/?ref=adword_hesari_helsingin%20%2Bsanomat&gclid
http://www.ts.fi/tstv/?id=34334686&type=recordvideo

Lyhenteet
Lyhenteet luetaan harkinnan mukaan. Ne avataan silloin, kun tekstin ymmärtäminen niin vaatii. Jos lyhenne on yleisesti tunnettu tai toistuu usein, se luetaan auki vain silloin, kun se esiintyy ensimmäisen kerran tekstissä. Jos lukija ei tiedä lyhenteen merkitystä, sen voi tarkistaa esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen lyhenneluettelosta. Jos lyhenteen merkitys jää silti epäselväksi, se luetaan sellaisenaan.

Lyhenteen lukemisessa on eri tapoja:

• Varsinaiset sanalyhenteet, esimerkiksi dl, hlö, jr., mpm, arkkit. luetaan: desilitra, henkilö, junior, matkapuhelinmaksu, arkkitehti.
• Useammasta sanasta koostuvat vakiintuneet lyhenteet luetaan kirjaimittain, jolloin käytetään suomalaisia kirjainnimiä (äl, äm, än, jne.). Esimerkiksi: HS (hoo-äs), MTK (äm-tee-koo), SAK (äs-aa-koo), SPR (äs-pee-är), YK (yy-koo). Jos lyhenne ei ole vakiintunut tai ei tule esille asiayhteydestä, se luetaan ensimmäisellä kerralla esim. EKK (ee-koo-koo), Eläinlääketieteellinen korkeakoulu, TT, tekniikan tohtori.
• Myös vieraskieliset lyhenteet luetaan kirjaimittain useimmiten suomalaisten kirjannimien mukaan. Esimerkiksi: NSA (än-äs-aa), WWF (vee-vee-äf), IRA (ii-är-aa), OMG (oo-äm-gee). Vain silloin kun kyseessä on täysin suomen kieleen vakiintunut vieraskielinen lyhenne, käytetään vieraskielisiä kirjainten nimiä, esimerkiksi BBC (bii-bii-cii).
• Lyhenne voidaan lukea myös sanaksi. Esimerkiski: Evira, hetu, sotu, Kela, Unesco, ISIS.
• Lyhenteen sijaan luetaan sen edustama ilmaus. Esimerkiksi: € (euro, euroa jne.), % (prosentti, prosenttia), 6. § (kuudes pykälä), § 6 (pykälä kuusi).

Erikoislyhenteet
Kuvakirjoitusta lähenevät tekstilyhenteet voidaan lukea auki, esim. Lilja 4-ever luetaan: Lilja fooevə. Lyhenne voidaan myös kuvata ensimmäisellä lukukerralla, jos sen merkitys ei tulisi muuten selville, esim. Teemu Sel8nne: ”Teemu Selänteen nimi kirjoitettuna niin, että sukunimen ä-kirjaimen tilalla on numero kahdeksan”.

Raamatun viittaukset
Raamatun viittauksissa Raamatun kirjan nimi luetaan aina kokonaan, kuten myös luvut ja jakeet. Jos teksti sisältää paljon viittauksia Raamattuun, mainitaan sanat luku ja jae/jakeet vain ensimmäisellä kerralla.

Esimerkki:
1. Moos. 2: 4 – 8

Luetaan: Ensimmäinen Mooseksen kirja luku kaksi [tauko] jakeet neljästä kahdeksaan.
Toistettaessa luetaan: Ensimmäinen Mooseksen kirja [tauko] kaksi [tauko] neljästä kahdeksaan.

Raamatun kirjojen nimet eri käännöksissä eroavat toisistaan lähinnä Vanhan Testamentin puolella, esimerkiksi vanhan suomennoksen (1938) Korkea Veisu on uudessa (1992) Laulujen laulu. Lyhenteitä auki lukiessa kannattaa olla tarkkana ja tarkistaa ne Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivulta Raamatun kirjojen lyhenteet. Kielenhuollon tiedostuslehti Kielikello on myös julkaissut aiheesta artikkelin Raamatunkohtiin viittaaminen.

Dialogi
Lukiessaan dialogia lukijan tulee ratkaista, miten ilmaista puhujan vaihtuminen tai vuorottelu. Erityisen tärkeää tämän ilmaiseminen on silloin, kun tekstistä ei käy ilmi kuka puhuu, vaan vuorosanat seuraavat toisiaan joskus pitkänäkin jatkumona. Sen sijaan, että lukija alkaisi keinotekoisesti muuttaa ääntään eri ikäiselle tai tyyliselle kuvitteelliselle puhujalle (omasta mielestään) sopivaksi, puheenvuoron vaihtumisen voi ilmaista hyvinkin hienovaraisin keinoin. Tällaisia ovat esimerkiksi:

• artikulaation vaihtelu (esim. huoleton -> täsmällinen)
• puheen rytmin muutos
• puhenopeuden muutos (esim. verkkainen -> supliikki)
• sävelkorkeuden muutos (esim. sävelkorkeuden hienovarainen nousu tuo puheeseen kepeyttä)
• mentaalinen muutos, joka ilmentää puhujan mielentilaa (esim. alakuloinen, innostunut, hämmentynyt). Tekstin asia- ja tilanneyhteys sekä lukijan intuitio ratkaisevat tämän ilmaisukeinon käytön.
• tarkoituksenmukainen tauotus

Kaikkien edellä mainittujen kohdalla kyse on pienistä vivahde-eroista, jotka syntyvät usein luonnostaan lukijan ollessa läsnä lukemassaan tekstissä. Tällöin ne myös välittyvät kuulijalle selvästi.

Asia toimii myös toiseen suuntaan: toisin kuin liioitellut puheäänen muutokset (roolittaminen) ja niiden tuloksena tuotetut usein epäuskottavat henkilöhahmot, hienovaraiset tavat ilmaista puhujan vaihtumista edesauttavat lukijan läsnäoloa itse tarinassa ja siten sisällön välittymistä kuulijalle.

Kuuntele esimerkki: Lukija Vesa Vierikko teoksessa Aleksi Aalto, Rintaperillinen, Paasilinna 2014, yhteistuotanto Elisa Kirja ja Celia.

Runot
Runo voi olla mitallinen, yhteen sointuvin säeparein etenevä ns. riimiruno tai täysin vapaaseen muotoon kirjoitettu. Näiden lisäksi runo voi edustaa suorasanaista proosarunoa, aforismityyppistä ilmaisua tai tiettyyn traditioon sidottua esitystapaa (esimerkiksi japanilainen tanka-runous).

Runojen lukemisessa pätevät tämän ohjeen luvussa 3 esitetyt asiat. Erityisen tärkeitä ovat lukijan ajatuksellinen ja emotionaalinen läsnäolo tekstissä sekä luennan kohdentaminen kuulijalle. Runojen välittämisessä kuulijalle on hyvä pitää mielessä, että kyse on nimenomaan runon lukemisesta, ei runonlausunnasta.

Runon typografia on mahdollisuuksien mukaan tuotava esiin luennassa. Esimerkiksi jos runoteksti on kirjoitettu maljan muotoon, asia kerrotaan ennen varsinaisen tekstin lukemista. Myös säerakenne on osa runon typografiaa. Kun luet runoa, pyri siihen, että runon säerakenne käy ilmi, mutta ajatuksen kulku ei kärsi.

Vapaaseen muotoon kirjoitetun runon luennassa tulee tekstin sijoittelu huomioida mahdollisuuksien mukaan, koska typografia sinänsä luo tekstille uusia merkitysulottuvuuksia.

Selkokieli
Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on eri syistä vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä. Selkokielellä kirjoitettuja kirjoja sanotaan selkokirjoiksi. Selkokielisen tekstin luentaan pätevät tämän ohjeen luvussa 3 annetut ohjeet. Selkokirjaa lukiessa ei ole mitään syytä pyrkiä korostetusti selkeään luentaan, sillä teksti on jo itsessään selkeää. Leskelä (2015) käsittelee hyvin selkopuhetta ja selkotekstin lukemista artikkelissa Selkopuhe ja ääneen lukeminen. (Virtanen, Hannu (toim.), Selkeää ja saavutettavaa viestintää, s. 19-26, pdf).

Sähköposti, blogit, Facebook, tekstiviestit
Aluksi luetaan keskustelun tai viestin yleinen otsikko ja mahdollinen alkuteksti tai lainaus, johon kommentit liittyvät. Viesteistä tulee selvitä viestin kirjoittaja, vastaanottaja, otsikko, viestin teksti ja allekirjoitukset. Tietoa erikoismerkkien luennasta kohdassa Erikoismerkit.

Viestiketju luetaan samassa järjestyksessä, jossa se esiintyy kirjan taitossa. Joissain tapauksissa on hyvä mainita, minkä ajan sisällä viestit on kirjoitettu. Jokaisen viestin päivämäärää ja kellonaikaa ei tarvitse lukea, jolleivat ne ole juonen kannalta oleellisia. On hyvä kertoa, onko viesti esim. henkilökohtainen vastaus tai toisen kirjoittajan viestin kommentointia. Jos viestissä on allekirjoitus, jossa on esim. mietelause tai muuta tietoa lähettäjästä, se luetaan kokonaisuudessaan ensimmäisellä kerralla. Jatkossa riittää lähettäjän nimi tai nimimerkki ja maininta ”allekirjoitus”. Mahdolliset kuvat selostetaan tarvittaessa (ks. tämän ohjeen kohta Kuvanluenta). Mainoksia tai muuta epäolennaista lisämateriaalia ei lueta, jollei kyseessä ole kirjan ymmärtämisen kannalta tärkeää tietoa.

Kuvanluenta on lukijan vapaamuotoinen selostus kirjan kuvasta. Kuvanluentaan tulee valmistautua ennalta ja kirjoittaa teksti valmiiksi, sillä vasta lukutilanteessa improvisoitu kuvailu jää sekavaksi. Kun laadit kuvaselostuksia, käytä selkeää yleiskieltä ja tee tekstistä helposti ymmärrettävää välttämällä lauseenvastikkeita, outoja sanoja ja monimutkaisia lauserakenteita. Kirjan tekijöiden kirjoittamaa kuvatekstiä ei toisteta enää kuvanluennassa. Kuvateksti kuitenkin luetaan ennen kuvanluentaa.

Kuvanluennassa lähtökohta on, että kerrotaan vain kuvassa olevat asiat, ei sitä mitä kuvassa ei ole. Näin siinäkin tapauksessa, että lukijalla itsellään olisi perusteellisempaa tietoa kuvan aiheesta. Tärkeää on myös selostaa neutraalisti kuvan kertoma asia, ei omaa tulkintaa kuvasta. Esimerkiksi kuvaus ”hurmaavat kiharat” sisältää tulkintaa. Sen sijaan ilmaisu ”Vaaleat kiharat putoavat paljaille olkapäille ja hiuksissa on kukka” sekä kertoo asian että antaa kuulijalle ainekset muodostaa oman mielipiteensä.

Kuva luetaan asteittain tarkentaen. Aluksi kuva nimetään antamalla sille otsikko. Otsikossa kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi, mikä ja mistä kuva on. Seuraavaksi kerrotaan kuvan varsinainen aihe tai tapahtuma ja lopuksi mahdolliset yksityiskohdat.

Esimerkki 1.
”Kuvassa on metallitanko.”
”Metallitanko on harmaa, ja sen pohjassa on alumiinin kemiallinen merkki Al.”

Esimerkki 2.
”Kuva rautatieasemalta 1900-luvun alkupuolelta.”
”Juna on juuri lähdössä rautatieasemalta.”
”Mies ja nainen juoksevat kohti junaa kantaen matkalaukkuja”.

Kuvaa, joka sisältää runsaasti yksityiskohtia, voi lähteä selostamaan tietystä pisteestä ja liikkua siitä johdonmukaisesti eri suuntiin (ylös, alas, vasemmalle, oikealle). Voi myös kiertää kuvaa myötä- tai vastapäivään ja käyttää ilmaisuja ”vasemmalla kuvassa”, ”etualalla kuvassa”, ”oikeassa ylänurkassa”, ”aivan kuvan yläreunassa” jne. Jos asiat kuvassa on sijoitettu perspektiiviin, voi kuvanluennassa käyttää esim. ilmaisuja ”taaempana kuvassa” tai ”kauempana kuvassa”. Maalauksissa ja valokuvissa on olennaista mainita myös valaistus, esim. voimakas varjo, tumma alue, kirkas valonsäde.

Esimerkkejä kuvanluennasta kohdassa 5.2 Kuvanluenta.

Huomautus Celian äänikirjojen lukijoille: Kuvia ja kuvatekstejä ei lueta, ellei Celian kirjakohtaisessa toimitusohjeessa toisin ilmoiteta.

Kuvat luetaan Celian kirjakohtaisen toimitusohjeen mukaisesti, ja yleensä kuvat ja niihin liittyvät kuvatekstit ohjeistetaan jättämään lukematta. Myöskään tekstissä olevia viittauksia kuviin ei tällöin lueta. Joissakin kirjoissa kuvat ovat olennainen osa kirjaa ja antavat lisäinformaatiota kirjan tekstiin. Tällöin Celia ohjeistaa kuvanluentaa.

Diagrammit ja graafiset esitykset
Graafisilla esityksillä havainnollistetaan usein tilastollista tietoa. Usein graafinen esitys on koordinaatistoon sijoitettu kuvaaja (käyrä tai pylväikkö), joka kuvaa eri muuttujien välistä korrelaatiota. Graafinen esitys voi olla myös esimerkiksi ympyrädiagrammi, joka kuvaa eri suureiden suhteellisia osuuksia. Yksinkertaisimmillaan graafisessa esityksessä käytetään janoja tai pylväitä, joiden pituudet kertovat suureen määrän joko absoluuttisina arvoina tai suhteellisina osuuksina.

Graafista esitystä luettaessa on tärkeää edetä pääasioista pienempiin yksityiskohtiin.

Grafiikassa on usein pääotsikko ja mahdollisesti tietolaatikko käytetyistä suureista ja niiden luokittelusta. Nämä luonnollisesti luetaan. Koordinaatistoon sijoitetun kuvaajan, esim. pylväikön, selostuksessa luetaan pysty- ja vaaka-akseleille merkityt asteikot sekä pylväiden arvot ja niiden mahdolliset otsikot. Ympyrädiagrammissa luetaan ympyrän sektorien arvot ja niihin mahdollisesti liittyvät otsikot. Jos grafiikka on selitetty jo kirjan tekstissä, ei sitä kuvailla enää erikseen. Tällöin myöskään tekstissä olevia viittauksia graafiseen esitykseen ei lueta.

Esimerkkejä graafisten esitysten luennasta on kohdassa 5.3 Taulukot ja graafiset esitykset.

Kartat
Kartan lukemiseen pätevät yleiset kuvanluennan ohjeet. Karttaa selostettaessa johdonmukaisesti liikkuva selostus on erityisen tärkeää. Kiintopisteeksi voi ottaa tekstin kannalta olennaisen kohteen (esim. kaupunki) ja käyttää apuna ilmansuuntia.

Huomautus: Karttoja ei lueta, ellei Celian kirjakohtaisessa toimitusohjeessa toisin ilmoiteta. Tällöin myöskään tekstissä olevia viittauksia karttaan ei lueta.

Sarjakuvat
Sarjakuvaa selostettaessa tulee aluksi kertoa sarjakuvan nimi, sarjakuvahahmot, tapahtumapaikat ja kuvien lukumäärä. Selostus tapahtuu kuva kuvalta tapahtumajärjestyksessä. Kuvia ei tulkita, vaan kerrotaan mahdollisimman neutraalisti kuvan olennaiset henkilöt, ympäristö ja tilanne: mitä kuvassa tapahtuu. Ei esim. kerrota henkilön olevan vihainen, vaan kuvataan ilmettä ”otsa rypyssä, suupielet alaspäin”. Yleisesti tunnettu piirroshahmo ensin kuvaillaan ja sitten mainitaan esimerkiksi ”hahmo tunnetaan nimellä Nalle Puh”.

Huumorisarjakuvaa selostettaessa ei kerrota, mikä on sarjakuvan idea tai lopputulos, vaan kerrotaan kuvien sisältö niin neutraalisti, että kuuntelija voi itse tehdä tulkinnan.

Jos sarjakuvaa ei lueta, ei myöskään tekstissä olevia viittauksia siihen lueta.

Internet-sivu kuvana kirjassa
Luetaan kuten tavallinen kirjan sivu ja kuva. Aluksi on kuitenkin mainittava, että kyse on internet-sivusta sekä sivun osoite. Lisäksi voidaan kertoa sivun sijainti sivuston hierarkiassa, jos on kysymys esim. lehden sivusta tietyllä osastolla. Sivulla olevia vakiokenttiä (haut, linkit muualle sivustossa jne.) ei lueta, jos niillä ei ole merkitystä kirjan ymmärtämisen kannalta.

Lainasanat, vierassanat

Vierassanat eli lainasanat ovat muista kielistä peräisin olevia, yleisessä käytössä olevia sanoja. Vierassanojen oikea lausuminen vaihtelee eri sanojen kohdalla, ja yleistä ohjetta on mahdotonta antaa. Vierassanat äännetään vaihtelevasti sanasta riippuen joko suomalaisittain (ns. erikoislainat) tai lähdekielen mukaan (ns. sitaattilainat).

Erikoislainat ovat sanoja, jotka on mukautettu suomen kielen oikeinkirjoitukseen, mutta niissä käytetään suomen kielelle vieraita kirjaimia. Sanojen ääntäminen saattaa poiketa sanan kirjoitusasusta, esimerkiksi vokaali tai konsonantti äännetään pidempänä kuin se kirjoitetaan. Suositus on kuitenkin pyrkiä kirjoitusasun mukaiseen ääntämykseen.

On myös joitakin erikoislainoja, joissa on alkuperäiskielen mukaisesti kirjoitusasussa kaksi konsonanttia, vaikka yhdistelmää ei äännetä pitkänä, esimerkiksi sanassa aggressiivinen.
Esimerkkejä erikoislainoista:
ameba, boa, kampanja, internetiin, golfata, disinformaatio, deskriptio, resursoida

Sitaattilainat ovat täysin vieraskielisiä sanoja ja sanontoja, jotka ohjeen mukaan kirjoitetaan ja äännetään niin kuin lähtökielessä. Käytännössä ääntäminen on ainakin osittain tai jopa kokonaan mukautunut suomalaiseksi, joten sanojen sitaattiluonne säilyy vain kirjoitusasussaan.
Esimerkkejä sitaattilainoista:
handsfree [händsfrii], cappuccino [kaputsiino], café au lait [kafee olee], freelancer [friilanser], iPad [aipäd], skype [skaip, voidaan myös lausua skype]

Lisätietoa vierassanoista löytyy esim. Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) Kielitoimiston ohjepankista (Vierassanat).

Vieraat kielet

Jos kirjassa on merkittävässä määrin vieraskielistä tekstiä, esim. kokonaisia kappaleita tai virkkeitä, on lukijan osattava tätä kieltä tai vähintään tunnettava kielelle ominainen intonaatio. Tällöin vaatimus kyseisen kielen riittävästä hallinnasta on otettava huomioon jo lukijavalinnassa. Sen sijaan kielen syvällisempi osaaminen ei välttämättä ole tarpeen, jos kirjassa esiintyy vain yksittäisiä vieraskielisiä sanoja. Erittäin tärkeää on tällöin tarkistaa kunkin vieraskielisen sanan äänneasu, varsinkin, jos lukija on epävarma niiden ääntämisestä oikein.

Vieraskieliset nimet

Realistinen tavoite vieraiden nimien ääntämisessä on ymmärrettävyys, toisin sanoen kuulijan on tunnistettava nimi oikein. Vieraskieliset nimet pyritään yleensä ääntämään samalla tavoin kuin lähtökielessä, mutta vieraan kielen mukaista nimien painotusta ja sävelkulkua ei suomea puhuttaessa vaadita. Vieraskielinen nimi on äännettävä johdonmukaisesti samalla tavalla läpi kirjan tai kirjasarjan.

Nimien ääntämisen tarkistamisessa kannattaa nähdä vaivaa, sillä niiden ääntäminen väärin särähtää kuulijan korvaan enemmän kuin muut kieleen liittyvät asiat. Yleisimpiä ääntämisvirheitä ovat lyhyen vokaalin ääntäminen pitkänä tai yksinäiskonsonantin kahdentaminen. Ohjeita vieraskielisten nimien lukemiseen ja taivuttamiseen löytyy Kotimaisten kielten keskuksen ohjeista (Nimien taivutus: vieraskieliset nimet).

Joillekin vieraskielisille sanoille on vakiintunut suomalainen ääntämistapa, eikä niitä äännetä alkuperäiskielen mukaan. Yleisesti tunnetut vierasperäiset henkilönimet, tutut paikannimet ja vieraskieliset yhtiöiden nimet ovat tästä hyvä esimerkki. Esimerkiksi Finnair äännetään [Finnair], ei [Finneə], Microsoft äännetään [Mikrosoft], ei [Maikrosoft].
Yleisesti tunnettuja nimiä ovat mm.: Darwin [darvin], Mendelson [mendelsson], Hamlet [hamlet], Newton [njuuton], Galilei [galilei], Caesar [keesar], Beethoven [beethoofen]. (Ei siis äännetä daauin, hämlet, njuutn jne.)

Samoin venäläiset ja antiikin kreikan ja latinan nimet äännetään suomalaisittain.
Esimerkiksi:
[tolstoi], [dostojevski], [tsaikovski], [sostakoovits], [kaligula], [pompeius], [termopylai], [maraton].

Kotimaisten kielten keskuksen ohjeista löytyy paljon tietoa vieraskielisistä nimistä.

Lapselle satua lukiessa lukutapa ja äänenkäyttö ovat luontaisesti erilaiset kuin aikuiselle kirjaa lukiessa.

Ennen lukemista tutustu hyvin lastenkirjan sisältöön, jotta saat käsityksen siitä, minkä ikäiselle lapselle kirja on suunnattu. Tämän perusteella voit valita ja tarkentaa lukutavan ja kerronnan tyylin. Lastenkirjojen kohdalla luennan vivahteet – äänensävyt ja niiden vaihtelut – korostuvat. Silti myös lastenkirjoja lukiessa läsnäolo on tärkein ohjenuora: kun olet sisällä kertomassasi tarinassa, ylitulkitsemisen vaaraa ei ole.

Painovirhe
Selvä painovirhe korjataan luennassa, esimerkiksi jos tavallinen sana on kirjoitettu väärin eikä se ole tekijän nimenomainen tarkoitus (”He tapasviat kuudelta.” luetaan ”He tapasivat kuudelta.”). Muuten kirjan sisältöön, kuten asiavirheisiin, ei puututa. Myös kirjassa mahdollisesti käytetyt väärät termit tai nimivirheet ovat tekstin ominaisuuksia, eikä niitä korjata. Omia lukijan huomautuksia ei tekstiin saa lisätä, vaikka lukijan mielestä teksti sisältäisi esimerkiksi asiavirheen.

Puuttuva teksti
Puuttuva teksti tai avoimeksi jäävä ajatus voidaan painetussa tekstissä merkitä eri tavoin. Kolmella pisteellä merkitään lyhyempää katkosta, ajatusviivalla pidempää katkosta. Se voidaan merkitä myös hakasuluilla tai kauttaviivalla.

Jos tekstin ymmärtämisen kannalta on tärkeää, kolme pistettä tai ajatusviiva voidaan lukea, esim. luvun tai kirjan lopussa. Jos tekstin puuttuminen on tekijän tarkoituksen tai ajatuksen ymmärtämisen kannalta tärkeää, luetaan: puuttuva teksti, esimerkiksi kirjan päättyessä yllättäen. Pidemmissä fragmentaarisissa teksteissä, joissa katkokset on merkitty, riittää usein, että lukija kommentoi tekstin ulkonäköä havainnollisesti etukäteen.

Esimerkki 1.
Voihan v…
Luetaan: Voihan vee.

Esimerkki 2.
Kappaleen / kirjan viimeinen lause: He katosivat…
Luetaan: He katosivat kolme pistettä

Vuosiluvut, epätarkat
Jos kirjassa on merkitty vuosilukuja muodossa 19XX, 197X, 200X jne., luetaan vuosiluku auki ”1900-luvulla”, ”1970-luvulla”, ”2000-luvulla” jne. Tämän kaltainen vuosilukujen merkintätapa liittyy useimmiten tutkimuskäytäntöihin, esimerkiksi haastateltavien kanssa tehtyyn sopimukseen tarkkojen vuosilukujen ilmoittamatta jättämisestä.

Taulukoissa numero- tai muut tiedot on järjestetty systemaattisesti riveihin ja sarakkeisiin. Yleensä taulukko on otsikoitu ja siihen voi liittyä tietolaatikko sen esittämistä suureista ja niiden luokittelusta. Taulukon tarkoituksena on tietojen saannin nopeuttaminen, yleiskatsauksen antaminen ja suuren tietomäärän esittäminen vähän tilaa vievässä muodossa. Taulukon ominaispiirre on se, että sitä on mahdollista lukea riveittäin tai sarakkeittain.

Taulukoista ilmoitetaan sarakkeiden ja rivien määrä sekä nimet. Toisin sanoen kerrotaan, mistä asioista ja millä tavoin taulukko antaa tietoa. Pääasia taulukoita luettaessa on, että taulukossa olevat tiedot esitetään selkeästi ja loogisessa järjestyksessä. Lukijan on hahmotettava taulukon tarkoitus ja sen perusteella se, millä tasolla tiedot on esitettävä. Monimutkainen taulukko voidaan jakaa luettaessa osiin, jotta se voidaan selittää ymmärrettävästi. Jos taulukko on selitetty jo kirjan tekstissä, ei sitä lueta enää erikseen. Tällöin myöskään tekstissä olevia viittauksia taulukkoon ei lueta.

Esimerkki taulukon luennasta on tämän ohjeen kohdassa 5.3 Taulukot ja graafiset esitykset.

Kirjasintyyppi, fontti
Kirjasintyyppiä ei mainita erikseen, jos tieto siitä ei ole olennainen kirjan sisällön kannalta. Jos esimerkiksi runossa on käytetty erilaisia fontteja, voidaan tästä mainita ennen sen lukemista.

Tekstin korostuskeinot
Erilaisia tekstin korostuskeinoja ovat mm. kursivointi, lihavointi ja harvennus. Pääsääntöisesti niitä ei lueta. Jos tekstin korostuksen avulla ilmaistu merkitys tai näkökulma ei muuten välity, korotus luetaan: kursiivi/lihavointi alkaa, kursiivi/lihavointi päättyy (ks. Harvennettu teksti, Kursivointi, Lihavointi). Jos kirjan kerronnan rakenne on ilmaistu eri korostuskeinoin eikä tämä rakenne ilmene muuten tekstistä, on tarpeen huomauttaa tekstin ulkoasun vaihtumisesta.

Harvennettu teksti
Pääsääntöisesti harvennettua tekstiä, harvennusta, ei lueta auki, vaan se tuodaan esiin luennan keinoin. Näkökulman vaihdos, aikatason siirtymä tms. ilmaistaan tauottaen.

Kursivointi
Pääsääntöisesti kursivointia ei lueta auki, vaan se tuodaan esiin vain luennan keinoin. Näkökulman vaihdos, aikatason siirtymä tms. ilmaistaan tauottaen. Kursiivi kuitenkin luetaan, jos tekstiosuus on pitkä ja olisi epäselvää, milloin kursiivi loppuu.

Luetaan: kursiivi alkaa / kursiivi päättyy

Esimerkki 1. Kursiivi ilmaistaan luennan keinoin. (Näytteen lukija Anu Vilhunen, 0:21)
Joku pedanttinen kirjastonhoitaja asetti teokset järjestykseen ja antoi niille nimet luetteloaan varten. Fysiikan jälkeen tulevan kirjan hän nimesi sangen mielikuvituksettomasti Fysiikan jälkeen tulevaksi kirjaksi, kreikaksi Metafysiikaksi.

Esimerkki 2. Kursiivi ilmaistaan luennan keinoin. (Näyte 0:41)
Kaikkein vakavimmissa rikoksissa, kuten murhajutuissa, vaaditaan todella vahvoja todisteita – eihän edes syytetyn oma tunnustus aina riitä tuomion langettamiseen – ja nyt on kyseessä keisseistä suurin ja vakavin. Missä itse maailmankaikkeus oli teon tapahtumahetkellä, lokakuun 22. päivän iltana vuonna – 13 700 000 000?

Esimerkki 3. Kursiivi luetaan. (Näyte 0:57)
Tässä vaiheessa on pakko pysähtyä ja vetää henkeä. Maailmasta tuskin löytyy heimoa tai kulttuuria, jolla ei olisi ollut omaa luomismyyttiään, suurta tarinaa siitä, mistä kaikki on tullut. Olipa impi, ilman tyttö, kave luonnotar korea. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Silloin ei ollut ei-olevaa eikä olevaa. Aikojen alussa vallitsi Ymir; ei hiekkaa, ei merta, ei suolavettä, ei maata alla, ei taivasta yllä, oli suunnaton kita, ruohoa ei ollut.

Luetaan:
Tässä vaiheessa on pakko pysähtyä ja vetää henkeä. Maailmasta tuskin löytyy heimoa tai kulttuuria, jolla ei olisi ollut omaa luomismyyttiään, suurta tarinaa siitä, mistä kaikki on tullut. Kursiivi alkaa Olipa impi, ilman tyttö, kave luonnotar korea. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Silloin ei ollut ei-olevaa eikä olevaa. Aikojen alussa vallitsi Ymir; ei hiekkaa, ei merta, ei suolavettä, ei maata alla, ei taivasta yllä, oli suunnaton kita, ruohoa ei ollut. Kursiivi päättyy

Esimerkit 1-3: Valtaoja, Esko. Kaiken käsikirja. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2012.

Lihavointi
Pääsääntöisesti lihavointia ei lueta auki, vaan se tuodaan esiin vain luennan keinoin, selkeällä painotuksella.

Esimerkki 1. Lihavointi luennan keinoin. (Näyte 0:26)
Shewhartin lakia ei saa tulkita niin, ettei mitään olisi tehtävissä luonnollisen vaihtelun vähentämiseksi. Laki ei kiellä etsimästä uutta parempaa toimintatapaa tai tuotantomenetelmää. Meloja voi vähentää kajakin heilumista harjoittelemalla tai valitsemalla leveämmän kajakin.

Esimerkki 2. Lihavointi luennan keinoin. (Näyte 2, 0:26.)
Näissä tapauksissa matka-ajan vaihtelu johtuu jostakin erityisestä syystä. Kroonisen vaihtelun vastakohtana puhumme akuutista vaihtelusta. Hyväkin tennispelaaja voi joskus lyödä pallon vaikka katsomoon erityisen syyn, kuten kovan kiireen tai ulkoisen häiriötekijän vuoksi.

Esimerkit 1-2: Pitkänen, Raimo. Mahdollisuuksien johtaminen. Suomen Laatukeskus Oy, 2002.

Tietolaatikot
Tietolaatikot ja muut tekstistä erilliseksi merkityt tekstiosat luetaan luvun tai kappaleen loppuun. Tekstille annetaan tarvittaessa asianmukainen otsikko, jotta se erottuu varsinaisesta tekstistä, esim. ”tietolaatikko”, ”lisätietoja”, ”käsitteitä”, ”termejä”.

Jos Celia on ohjeistanut, ettei tietolaatikkoa lueta, ei myöskään tekstissä olevia viittauksia siihen lueta.

Yliviivattu teksti
Yliviivattu teksti luetaan, jos tekstistä on silti tarkoitus saada selvää, muuten riittää maininta yliviivatusta tekstistä. Lukija voi myös kommentoida tekstin ulkonäköä ennen lukemista, jos yliviivauksia on käytetty paikoitellen.

Luetaan: yliviivattu teksti alkaa / yliviivattu teksti päättyy

Viitteet voivat olla asia- tai lähdeviitteitä. Asiaviite on tekstiä, joka tarkentaa varsinaista tekstiä tai tuo siihen lisää sisältöä. Lähdeviite taas kertoo kirjaan lainatun tekstin lähteen, esim. alkuperäisen tieteellisen tutkimuksen tai artikkelin. Äänikirjaan luetaan usein vain asiaviitteet.

Viitteet luetaan yleensä tekstiin kyseiseen yhteyteen (esim. lauseen tai kappaleen loppuun) katkaisematta ajatuskokonaisuutta. Tavoitteena on sujuva luenta, mutta on tärkeää, että lukija erottaa selkeästi viitteen muusta tekstistä.

Esimerkki 1:
Arvellaan, että jo 1500-luvun alussa kirjapainoja oli pari tuhatta, siihen asti painettuja kirjanimikkeitä noin 40 000, ja niiden yhteenlaskettu kappalemäärä useita miljoonia⁷⁵.
____________________________________________________
⁷⁵ Ennen vuotta 1500 painettuja kirjoja sanotaan inkunaabeleiksi eli kehtopainatteiksi.

Luetaan:
Arvellaan, että jo 1500-luvun alussa kirjapainoja oli pari tuhatta, siihen asti painettuja kirjanimikkeitä noin 40 000 ja niiden yhteenlaskettu kappalemäärä useita miljoonia. Viite alkaa. Ennen vuotta 1500 painettuja kirjoja sanotaan inkunaabeleiksi eli kehtopainatteiksi. Viite päättyy.

(Ote: Leppälä, Kari. Tervanpoltosta innovaatiotalouteen. Avain, 2012.)

Esimerkki 2:
Paul Frankeur ja Laurent Terzieff esittävät kahta oman aikamme pyhiinvaeltajaa jotka matkaavat jalkaisin Santiago de Compostelaan.* He ovat vapaat ajasta ja tilasta, kohtaavat matkansa aikana joukon henkilöitä jotka edustavat tärkeimpiä harhaoppejamme.
____________________________________________________
* Santiago de Compostela Luoteis-Espanjassa oli keskiajan kuuluisin pyhiinvaelluskohde, jonne Suomestakin tehtiin toivioretkiä. Tarinan mukaan apostoli Jaakob vanhempi on haudattu sinne. Compostela tulee latinan sanoista ”campus stellae”, ” tähtien pelto”. Santiago, Pyhä Jaakob, on Espanjan kansallispyhimys. Suom. huom.

Luetaan:
Paul Frankeur ja Laurent Terzieff esittävät kahta oman aikamme pyhiinvaeltajaa jotka matkaavat jalkaisin Santiago de Compostelaan. Viite alkaa. Santiago de Compostela Luoteis-Espanjassa oli keskiajan kuuluisin pyhiinvaelluskohde, jonne Suomestakin tehtiin toivioretkiä. Tarinan mukaan apostoli Jaakob vanhempi on haudattu sinne. Compostela tulee latinan sanoista ”campus stellae”, ” tähtien pelto”. Santiago, Pyhä Jaakob, on Espanjan kansallispyhimys. Suomentajan huomautus. Viite päättyy. He ovat vapaat ajasta ja tilasta, kohtaavat matkansa aikana joukon henkilöitä jotka edustavat tärkeimpiä harhaoppejamme.

(Buñuel, Luis. Viimeinen henkäykseni. Otava, 1983)

Viite voi myös sijaita keskellä virkettä. Silloin se on luettava heti virkkeen jälkeen niin, ettei asiayhteydestä tule epäselvyyttä. Tämä voi tehdä esim. lainaamalla osaa virkkeestä ennen viitettä.

Esimerkki 3:
”Tilastoihin eivät sisälly lääkkeiden ja muiden hoitojen* odotetut sivuvaikutukset ja komplikaatiot eivätkä esimerkiksi valtavat, reseptilääkkeiden väärinkäytöstä johtuvat ongelmat tai antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien yleistyminen.”
* Joista monet saattaisivat olla turhia, kuten luvussa VII kävi ilmi, jos hoitomalli olisi erilainen.

Luetaan:
”Tilastoihin eivät sisälly lääkkeiden ja muiden hoitojen odotetut sivuvaikutukset ja komplikaatiot eivätkä esimerkiksi valtavat, reseptilääkkeiden väärinkäytöstä johtuvat ongelmat tai antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien yleistyminen. Viite alkaa. Muiden hoitojen; Joista monet saattaisivat olla turhia, kuten luvussa VII kävi ilmi, jos hoitomalli olisi erilainen. Viite päättyy.”

Pääsääntöisesti välimerkkejä ei lueta, vaan ne tuodaan esiin luennan keinoin. Yleisimmät välimerkit piste ja pilkku tuodaan esiin ennen muuta ajatuksellisin ja rytmityksen keinoin, ei systemaattisesti tauottaen. Silloin kun on tarkoituksenmukaista, piste ja pilkku ilmaistaan tauolla.

Kysymysmerkki ja huutomerkki
Kysymysmerkki, samoin kuin huutomerkki ilmaistaan luennassa intonaatiolla (liioittelematta). Jos näiden välimerkkien käyttö poikkeaa varsinaisesta kieliopillisesta merkityksestä, ne luetaan harkiten.

Esimerkki:
Talousjohtaja pääsi (?) ennenaikaiselle eläkkeelle.

Luetaan:
Talousjohtaja pääsi suluissa kysymysmerkki ennenaikaiselle eläkkeelle.

Piste otsikkotasoissa
Otsikkotasoissa olevat pisteet luetaan.

Esimerkki:
2.1.2 Karhun talviuni

Luetaan: Kaksi piste yksi piste kaksi [tauko] Karhun talviuni

Lainausmerkit
Lainausmerkkejä ei pääsääntöisesti lueta. Lainaus tai repliikki voidaan usein ilmaista pienellä tauolla ja äänensävyn tai lukutavan muutoksella. Lainausmerkit kuitenkin luetaan, jos lainaus on pitkä ja olisi epäselvää, milloin se loppuu. Kun lainausmerkit ovat osoittamassa sanatarkkaa lainausta siitä, mitä joku on kirjoittanut tai sanonut, ne täytyy lukea (ellei muuten käy ilmi, että kyseessä on lainaus).

Luetaan: lainaus alkaa / lainaus loppuu

Esimerkki 1. Lainaus ilmaistaan äänenpainolla. (Näyte 0:11)
”Maalauksessa voi nähdä Lavoselle tyypillisen suojelusteeman enkelin suojelevissa eleissä lasta kohtaan”, todetaan näyttelyn esitteessä.
(Miettinen, Esko. Taivaallisia vieraita: kristillinen enkeliperinne Suomessa. Kirjapaja, 2012.)

Esimerkki 2. Lainaus ilmaistaan äänenpainolla. (Näyte 0:42)
Vuonna 1953 Vitold Gombrovitcz lainasi päiväkirjassaan erään lukijan kirjettä: ”Älkää missään tapauksessa kommentoiko itse! Keskittykää vain kirjoittamaan! Mikä vahinko, että olette antanut suostutella itsenne kirjoittamaan teoksiinne esipuheita ja vielä kommentaareja!”. Gombrovitcz vastasi aikovansa selittää ”niin paljon kuin voi, niin pitkään kun voi”, koska kirjailija, joka ei kykene puhumaan kirjoistaan, ei ole ”täysi kirjailija”.
(Kundera, Milan. Esirippu. Siltala, 2013)

Esimerkki 3. Lainaus luetaan. (Näyte 0:32)
Pitkässä artikkelissa muuan arkkitehti-energiaparantaja selittää innostuneena, kuinka Lainaus alkaa ”Kvanttifysiikan mukaan aina, kun ajattelemme jotakin hyvää tai teemme hyvää, vedämme sitä myös puoleemme. Vastaavasti voimme myös vetää huonoja asioita puoleemme. Olemme siis tavallaan itse vastuussa kaikesta, mitä meille tapahtuu.” Lainaus päättyy.
(Valtaoja, Esko. Kaiken käsikirja. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2012)

Väliviiva
Pääsääntöisesti väliviivaa ei lueta, vaan se ilmaistaan sanat taivuttaen. Väliviiva kuitenkin luetaan lueteltaessa ajanjaksoja tai suurten lukujen välejä (esim. selostettaessa taulukoita ja graafisia esityksiä).

Esimerkki 1.
Koulun luontoretkillä vuosina 2011–2012 havaittiin 30–40 lintulajia.

Luetaan:
Koulun luontoretkillä vuosina kaksituhattayksitoista viiva kaksituhattakaksitoista havaittiin kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen lintulajia.

Esimerkki 2.
Museo on avoinna ti–pe.

Luetaan: Museo on avoinna tiistaista perjantaihin.

Esimerkki 3.
Hän toimi pääministerinä vuosina 1952–1953, 1955, 1960–1963.

Luetaan:
Hän toimi pääministerinä vuosina tuhatyhdeksänsataaviisikymmentäkaksi viiva viisikymmentäkolme [tauko] tuhatyhdeksänsataaviisikymmentäviisi [tauko] tuhatyhdeksänsataakuusikymmentä viiva kuusikymmentäkolme.

Sulkumerkit
Sulkumerkit jätetään pääsääntöisesti lukematta, useimmiten ne ilmaistaan äänenpainolla. Harkinnan mukaan sulut luetaan silloin, kun se on tekstin ymmärtämisen kannalta välttämätöntä. Sulut luetaan, jos niissä oleva teksti on pitkä ja loppusulun paikka jäisi muuten epäselväksi, samoin jos niitä on käytetty tehokeinona.

Luetaan: sulku alkaa / sulku päättyy

Jos sulkumerkkejä käytetään ilmaisemaan tekstinsisäistä lähdeviitettä, esim. (Valtaoja, Esko. Kaiken käsikirja. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2012), sulkumerkkejä ja lähdeviitettä ei lueta.

Esimerkki 1. Sulkumerkit ilmaistaan äänen painolla. (Näyte 0:19)
Useimmat Aristoteleen säilyneet teokset ovat ilmeisesti luentomuistiinpanoja, jotka hänen oppilaansa kokosivat yhteen ja toimittivat kirjoiksi. (Ajatus, että joku tekisi saman minun luennoilleni on liian kammottava ajateltavaksi.)
(Valtaoja, Esko. Kaiken käsikirja. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2012)

Esimerkki 2. Sulkumerkit luetaan. (Näyte 1:00)
Hän laskeutuu pari rappusta ja on kiskojen vieressä. Tavarajuna lähestyy. ”Hänet valtasi samantapainen tunne kuin mennessään uimaan ja valmistautuessaan heittäytymään veteen … ”
Sulku alkaa (Suurenmoinen lause! Yhden ainoan sekunnin, hänen elämänsä viimeisen, aikana äärimmäinen vakavuus yhdistyy miellyttävään, tavalliseen, kepeään muistoon! Vielä kuolemansa pateettisella hetkelläkin Anna on kaukana Sofokleen traagisesta tiestä. Hän ei jätä proosan salaperäistä tietä, jossa rumuus käy rinnan kauneuden kanssa, rationaalinen antaa tietä epäloogiselle ja arvoitus pysyy arvoituksena.) Sulku päättyy

(Kundera, Milan. Esirippu. Siltala, 2013)

Hakasulut luetaan: hakasulku alkaa / hakasulku päättyy.

Arvostelut, mainokset
Arvosteluja, arvioita, mainoksia tai muuta kirjan kannalta epäolennaista lisämateriaalia ei lueta, ellei Celian kirjakohtaisessa toimitusohjeessa toisin mainita. Myöskään näytelukuja sarjojen tulevista osista tai kirjailijan uutuuksista ei lueta. Etu- tai takaliepeissä sijaitsevia otteita kirjan leipätekstistä ei lueta, ei myöskään kustantajan mainossitaatteja kirjan kannesta.

Erisnimet
Kirjan alkukuulutuksessa vieraskieliset nimitiedot, esim. kirjailijan nimi, luetaan ensin ja sen jälkeen avataan kirjain kirjaimelta. Yleisesti tunnetut nimet jätetään avaamatta (esim. Agatha Christie, Jo Nesbø). Tekstissä olevia erisnimiä, paikannimiä ym. ei lueta auki kirjain kirjaimelta.

Hakemisto
Hakemistoja ei lueta, ellei Celian kirjakohtaisessa toimitusohjeessa toisin ilmoiteta. Hakemisto voi olla myös muun niminen, esim. ”asiasanat”, ”henkilöt” tms.

Kiitokset
Kiitoksia ei lueta, ellei Celian kirjakohtaisessa toimitusohjeessa toisin ilmoiteta.

Kirjaluettelot aikaisemmista teoksista
Luetteloja tekijän aikaisemmista teoksista ei lueta. Tämä koskee myös yksittäisiä kirjan nimiä. Myöskään kustantajan kirjalistoja ei lueta, esimerkiksi sarjalistoja ja julkaisuluetteloja.

Kuvateksti
Kuvatekstit luetaan vain, jos Celian julkaisukohtaisessa toimitusohjeessa näin ohjeistetaan. Kuvateksti on tekijöiden kirjoittama osa kirjan tekstiä, ja se on luettava äänikirjaan juuri sellaisenaan, sanatarkasti ja kokonaan. Jotta kuvateksti erottuisi selvästi muusta tekstistä, on ennen kuvatekstin lukemista mainittava ”kuvateksti”. Kuvatekstiä ei enää toisteta kuvanluennassa.

Liitteet
Liitteitä ei lueta, ellei Celian kirjakohtaisessa toimitusohjeessa toisin ilmoiteta.

Lähteet, lähdeluettelo
Lähteitä ei lueta, ellei Celian kirjakohtaisessa toimitusohjeessa toisin ilmoiteta. Lähdeluettelo voi olla myös muun niminen lista lähteistä, esimerkiksi ”Lähdeluettelo”, ”Kirjallisuutta”, ”Internet-lähteet” jne.

Sanasto
Sanasto luetaan äänikirjan alkuun, vaikka se olisi teoksen lopussa.

Sisällysluettelo
Kirjan sisällysluettelo luetaan äänikirjan alkuun, myös siinä tapauksessa, että se on kirjan lopussa. Sisällysluettelo luetaan vain kerran, vaikka se toistuisi teoksessa, esim. EPUB-tiedoston TOC:ssa toistuva linkillinen sisällysluettelo.

Jos äänikirjassa on sivunumerot, äänikirjan sivunumeroiden tulee vastata painetun kirjan sivunumeroita. Jos jokin kirjan osio (esim. sivun kokoinen tietolaatikko) joudutaan lukemaan toiseen kohtaan äänikirjassa (usein kappaleen loppuun), äänikirjan sivunumerointi tulee poikkeamaan tältä osin painetun kirjan sivunumeroinnista. Tällaisessa tapauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että äänikirjan sisällysluettelon sivunumerot vastaavat äänikirjan sisällön mukaista sivunumerointia.

Jos jotakin sisällysluettelossa mainittua kokonaisuutta ei lueta äänikirjaan, sisällysluettelon loppuun lisätään huomautus asiasta, esim. ”Huomautus: Äänikirjaan ei ole luettu seuraavia osioita: Kiitokset, Kirjallisuutta ja Henkilöhakemisto”.

Sitaattien yms. suomentajatiedot
Suomentajatietoja ei lueta, ellei Celian kirjakohtaisessa toimitusohjeessa toisin ilmoiteta.

Tekstilainaukset kirjan tekstistä
Sivuilla erikseen olevia, leipätekstiä toistavia lainauksia/sitaatteja ei lueta. Kansissa tai etu- tai takaliepeissä sijaitsevia otteita kirjan leipätekstistä ei lueta.

Toimitusohje
Jokaiseen Celian tilaamaan kirjaan liittyy toimitusohje, joka sisältää luku- ja rakenneohjeen.

Lukuohje sisältää esimerkiksi ohjeita lukijan sukupuolesta, lukijavalintaan vaikuttavia seikkoja kirjan sisällöstä (esim. vieraskielinen teksti, murre, runot, laulujen sanat jne.) sekä yksityiskohtaisempia ohjeita siitä, miten eri osiot luetaan tai jätetään lukematta.

Celian kirjakohtainen toimitusohje ylittää aina tämän äänikirjojen lukijalle tarkoitetun yleisohjeen.

Esimerkki 1
Ote kirjasta Dueñas, Maria. Ommelten välinen aika. WSOY 2013. Lukija Krista Putkonen-Örn.

Lukija kuljettaa tarinaa jouhevasti ja läsnä ollen, mikä välittyy kerronnan elävyytenä (esim. äänen sävelkorkeuden vaihtelut). Lyhyessäkin tekstiotteessa eri henkilöiden karaktäärit tulevat ilmaistuksi. Hyvä energiataso.

Esimerkki 2
Ote kirjasta Kilpi, Volter. Alastalon salissa 1, kuvaus saaristosta. Otava 1988. Lukija Raila Hämäläinen.

Taidokasta ajatuksenkuljetusta pitkiä, monipolvisia virkkeitä sisältävässä tekstissä, minkä mahdollistaa lukijan erinomainen hengitystekniikka. Lukijan läsnäolo ilmenee luonnollisena eläytymisenä tekstiin sekä hyvänä kohdistuvuutena kuulijalle.

Esimerkki 3
Ote kirjasta Joenpelto, Eeva. Kuin kekäle kädessä. WSOY 1976. Lukija Maija-Liisa Ström.

Murretta sisältävän tekstin taitavaa luentaa. Vuoropuhelussa lukija tavoittaa tilanteen tunnelman ja henkilöiden välisen asetelman.

Esimerkki 4
Ote kirjasta Piha, Kirsi. Medicien naapurissa. Otava 2008. Lukija Kirsti Väänänen.

Lukijan valitsema toteava lukutapa sopii erinomaisesti kirjan sarkastiseen huumoriin, joka välittyy kuulijalle mainiosti. Myös tekstin italiankieliset sanat on äännetty taitavasti. Luenta on ajatuksellisesti jäsentynyttä ja kohdistuu selkeästi kuulijalle.

Esimerkki 5
Kolme runoa kirjasta Rekola, Mirkka. Valekuun reitti. WSOY 2004. Lukija Hellevi Härkönen.
Runot: Maahan paiskattu, Loiskahti järvellä, Siinä sinä seisoit.

Ajatuksella luettua runoutta. Lukija antaa tilaa runojen sisällölle, ja onnistuu kuljettamaan ja kannattelemaan ajatusta säkeestä toiseen. Runon muoto tulee esille luennassa.

Esimerkki 6
Ote kirjasta Kurvinen Jorma. Susikoira Roi ja kahvilakeikka. Otava 1994. Lukija Antti L. J. Pääkkönen.

Luennan vaihteleva rytmi ja hallittu intensiteetin vaihtelu repliikeissä tekevät lastenkirjan eri-ikäisistä henkilöistä ja heidän maailmastaan uskottavia. Lukija tuo lukutyylillään taitavasti esiin kohtauksen jännittävän tunnelman.

Tietokirjat

Esimerkki 1

Kuvassa nähdään läpinäkyvä astia, jossa on kuplivaa nestettä. Nesteestä nousee vaaleaa höyryä, joka valuu astian reunaa myöten alas.
Luenta 1: Gray, Theodore. Kiehtovat alkuaineet. WSOYpro Oy, 2009. Kuva: Nick Mann ja Theodore Gray. Lukija: Carla Rindell.

Esimerkki 2

Marie Curien syntymän satavuotisjuhlamitali. Pronssinvärinen mitali, jossa Marie Curien kasvot ja teksti: 1867 Maria Sklodowska Curie 1967.
Luenta 2: Grey, Theodore. Kiehtovat alkuaineet. WSOYpro Oy, 2009. Kuva: Nick Mann ja Theodore Gray. Lukija: Carla Rindell

Taidekirjat

Esimerkki 3

Maalauksessa kaksi harmaata hevosta vetävät mustia umpikiesejä. Vaunun ikkunasta katsovat ulos Eeva-Liisa Mannerin kasvot. Maa on tummaa ja taustalla taivas leimuaa voimakkaan oranssina.
Luenta 3: Haavikko, Ritva. Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa. WSOY 2003. Lukija: Carla Rindell

Esimerkki 4

Maalauksessa alaston mies ratsastaa raivoisasti hevosella kuolema kintereillään. Hevonen syöksee tulta sieraimistaan ja laukkaa harja hulmuten tulen loimussa ja savussa. Mies kurottautuu eteenpäin ratsunsa selässä valmiina lyömään kohotetulla miekallaan, joka on värjäytynyt punaiseksi.
Ratsukon takana laukkaa mustalla hevosellaan tumma hahmo, josta erottuvat valkea pääkallo ja luurankokädet. Se tavoittelee pitkävartisella viikatteellaan edellään ratsastavaa miestä. Korkealla taivaalla kaartelee kolme isokokoista lintua, jotka erottuvat tummina rikinväristä taivasta vasten.
Luenta 4: Haavikko, Ritva. Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa. WSOY 2003. Lukija: Carla Rindell

Esimerkki 5

Aukeaman kokoinen valokuva, jossa Miina hymyilee nautinnollisesti kädet kohotettuina ja sormet harallaan. Kasvot näkyvät profiilissa. Niille lankeaa valo ja silmät ovat suljetut. Yllään hänellä on valkea pellavainen takki ja paita. Päässä on valkea huivi. Kuvan tausta on tumma.
Luenta 5: Heinimäki, Jaakko. Miina. Johnny Kniga, 2009. Kuva: Juha Metsola. Lukija: Carla Rindell

Esimerkki 6

Kuva on miltei sivun kokoinen valokuva öljyvärimaalauksesta, jossa on kesäinen iltamaisema. Kuvan etuoikealla on kallioinen ranta rakennuksineen ja keskiötä hallitsee tyyni vesi, johon oranssinhohtoinen auringonlasku peilautuu värjäten samalla taivaanrannan sinivioletiksi. Tämä luo kontrastia etualan ruskean- ja harmaanvoittoiseen hämärään.
Kallioisella rannalla, aivan vedenrajan tuntumassa seisoo pieni, tumma rakennus. Hieman ylempänä kalliolla, kuvan oikeassa alakulmassa, näkyy isompi, vielä keskeneräinen vaalea rakennus, jota kiertävät puiset rakennustelineet.
Luenta 6: Konttinen, Riitta. Onnellista asua maalla, Tuusulanjärven taiteilijayhteisö. Siltala 2013. Lukija: Maija-Liisa Ström

Esimerkki 7

Öljyvärimaalaus kuvaa avaraa talvimaisemaa ja koiraa. Maasto kohoaa kuvassa vasemmalle. Kuvan alareunassa näkyy pätkä lumista riukuaitaa. Aidan takana, aukean reunassa, istuu suurikokoinen musta koira häntä kippuralla, kuono kohti taivasta ja ulvoo. Maalauksen talvimaisemaa hallitsee harmaa hämärä. Jokin kirkas keltainen loistaa aution lumimaiseman yllä täyttäen säteillään taivaan ja luoden valoa koiran ympärille.
Kauempana, lumisen aukean toisessa reunassa piirtyy tummana pieni torppa ja sen luminen katto. Torpan takana siintää mustanpuhuva metsäsiluetti kuvan horisontissa.
Luenta 7: Konttinen, Riitta: Onnellista asua maalla, Tuusulanjärven taiteilijayhteisö. Siltala 2013. Lukija: Maija-Liisa Ström

Luontokirjat

Esimerkki 8

Kuva on läheltä otettu värivalokuva lumisesta puunoksasta kirkkaassa auringonvalossa. Oksaa peittävästä pakkaslumesta erottuu lumihiutaleiden tähtimäisiä rakenteita. Pehmeän höytyväisen lumikerroksen alta pilkottaa muutama pitkä vihreä neulanen.
Luenta 8: Hautala, Hannu, Helle, Timo. Riekko Nauroi. Docendo Oy, 2013. Kuva: Hannu Hautala. Lukija: Maija-Liisa Ström

Esimerkki 9

Värivalokuva keväisestä kangasmetsästä, jossa sinivuokot kukkivat pieninä rykelminä vähäkasvustoisella, karikkeisella maapohjalla. Sinisten kukkamättäiden vieressä makaa jo osittain maatunut, katkennut puunrunko. Taaempana näkyy kuiva, ohutrunkoinen kuusimetsä.
Luenta 9: Suhonen, Ville, Siitonen, Hannu, Pöllänen, Mikko. Metsän tarina. Maahenki 2013. Lukija: Maija-Liisa Ström

Esimerkki 10

Kuva on aukeaman kokoinen värivalokuva talvimaisemassa saalistavasta petolinnusta. Kuvassa kotka on juuri syöksynyt siivet levällään lumihankeen ja tarttunut kynsillään valkeaan lintuun. Ruskeankirjava kotka on keskiössä täyttäen kuvan miltei kokonaan. Kuvasta erottuvat hyvin linnun vahva nokka, siipisulat ja siipien suuri kärkiväli. Saaliista erottuu vain valkea siipi. Taustalla hahmottuu epätarkkana talvinen metsä, havupuiden lumisia oksia ja muutama puunrunko. Taustan väritys on sinivalkoinen.
Luenta 10: Kemppainen, Jouni K. Juha-karhun kaksi kesää. HS-kirjat, 2010. Kuva: Antti Leinonen. Lukija: Maija-Liisa Ström

Esimerkki 11

Kuva on aukeaman kokoinen värivalokuva talvisesta metsästä ja sudesta. Susi seisoo matkan päässä keskellä kuvaa, katse suoraan kameraan päin. Suden ilme on valpas, korvat hiukan eteenpäin suunnatut, häntä osoittaa kohti maata. Suden selkä, häntä ja pää ovat harmaan- ja ruskeankirjavat. Vatsapuoli on vaaleahko. Suden pään alueella, kuonosta aina korvien tyveen saakka, on turkkiin tarttunut puuterimaista lunta. Kuvassa sutta ympäröi puustoltaan harva, ohutrunkoinen metsä. Sekä maanpinta että puiden rungot ja oksat ovat valkean lumen peittämät.
Luenta 11: Kemppainen, Jouni K. Juha-karhun kaksi kesää. HS-kirjat, 2010. Kuva: Antti Leinonen. Lukija: Maija-Liisa Ström

Esimerkki 12

Kuva on aukeaman kokoinen värivalokuva metsäisestä vaaramaisemasta ja karhusta. Karhu seisoo etualalla jäkälää ja kanervaa kasvavalla harjulla. Se on noussut takajaloilleen ja nojaa selkäänsä ohutrunkoista mäntyä vasten etutassut rintakehän korkeudella. Karhu on sivuttain kameraan katse suunnattuna ympärillä levittäytyvään vaaramaisemaan.
Luenta 12: Kemppainen, Jouni K. Juha-karhun kaksi kesää. HS-kirjat, 2010. Kuva: Antti Leinonen. Lukija: Carla Rindell

Esimerkki 13

Kuva on mustavalkoinen valokuva, jossa kesäinen metsä on kuvattu vastavalossa. Kuvaa hallitsee etualan kaksi puuta, joihin kuva on tarkennettu siten, että puiden oksattomat rungot ulottuvat kuvan alalaidasta aivan kuvan yläreunaan saakka. Etummaisen, suuremman puun taakse jäävästä auringosta siivilöityy rungon molemmin puolin utuisia, moninkertaisiksi hajoavia valonsäteitä metsään. Puunrungon pinnasta erottuu kaarnan rosoisuutta.
Luenta 13: Suhonen, Ville, Siitonen, Hannu, Pöllänen, Mikko. Metsän tarina, Maahenki 2013. Lukija: Carla Rindell

Esimerkki 1: Taulukko

Seuraavaksi sivun 161 taulukko. Otsikkona on ”Aikuisten lihavuuden yleisyys Suomessa prosentteina eri painoindeksiluokissa eri-ikäisillä sekä vyötärölihavuuden yleisyys aikuisilla suomalaisilla. Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 -tutkimus.” Lähde: Aikuisten lihavuus, Käypä hoito 2006, www.kaypahoito.fi.
Taulukon sarakkeina ovat ikäluokat 18–29 vuotta, 30–64 vuotta ja yli 65 vuotta esitettyinä erikseen miehille ja naisille. Riveinä ovat painoindeksit ja vyötärönympärys. Ikäluokassa 18–29 vuotta käytetään arvoina ilmoitettuja painoja, pituuksia ja ympärysmittoja, muissa ikäluokissa käytetään mitattuja arvoja.
Painoindeksirivit. Painoindeksin 25 kg/m² ylittää 18–29-vuotiaista miehistä 31,3 prosenttia, 30–64-vuotiaista 66,9 prosenttia ja yli 65-vuotiaista 64,2 prosenttia. Naisten ryhmän vastaavat arvot. Ikäluokassa 18–29-vuotiaat naiset painoindeksin 25 kg/m² ylittää 21,3 prosenttia, luokassa 30–64-vuotiaat 54 prosenttia ja yli 65-vuotiaat 67,1 prosenttia.
Painoindeksin 30 kg/m² ylittää 18–29-vuotiaista miehistä 6,8 prosenttia, 30–64-vuotiaista 20,5 prosenttia ja yli 65-vuotiaista 19,5 prosenttia. Ikäluokassa 18–29-vuotiaat naiset painoindeksin 30 kg/m² ylittää 6,2 prosenttia, luokassa 30-64-vuotiaat 21,5 prosenttia ja yli 65-vuotiaat 28,5 prosenttia.
Painoindeksin 35 kg/m2 ylittää 18–29-vuotiaista miehistä 0,8 prosenttia, 30–64-vuotiaista 5,5 prosenttia ja yli 65-vuotiaista 2,5 prosenttia. Ikäluokassa 18–29-vuotiaat naiset painoindeksin 35 kg/m2 ylittää 2,3 prosenttia, luokassa 30–64-vuotiaat 6,2 prosenttia ja yli 65-vuotiaat 7,3 prosenttia.
Painoindeksin 40 kg/m2 ylittää 18–29-vuotiaista miehistä 0,1 prosenttia, 30–64-vuotiaista 0,8 prosenttia ja yli 65-vuotiaista 0,8 prosenttia. Ikäluokassa 18–29-vuotiaat naiset painoindeksin 40 kg/m2 ylittää 0,5 prosenttia, luokassa 30-64-vuotiaat 2,0 prosenttia ja yli 65-vuotiaat 1,7 prosenttia.
Vyötärönympärys, yksi rivi. Miehillä yli 100 cm ja naisilla yli 90 cm vyötärönympärys. 18–29-vuotiaista miehistä yli 100 cm vyötärönympärys oli 6,8 prosentilla, 30–64-vuotiaista 37,2 prosentilla ja yli 65-vuotiaista 37,2 prosentilla. Naisilla yli 90 cm vyötärönympärys oli 18–29-vuotiailla 6,2 prosentilla, 30–64-vuotiailla 35,7 prosentilla ja yli 65-vuotiailla 49 prosentilla.

Taulukon luenta: Haglund, Bert, Huupponen, Terttu, Ventola, Anna-Liisa, Hakala-Lahtinen, Pirjo. Ihmisen ravitsemus. WSOYpro, 2009. Lukija: Maija-Liisa Ström.

Esimerkki 2: Viivadiagrammi

Kuva 6.2 sivulla 130. Otsikkona ” Vastasyntyneiden elinajanodote Suomessa vuosina 1980–2011, Tilastokeskus 2012 ”. Elinajanodotteet on esitetty kahdella käyrällä, miehet ja naiset erikseen. Vaaka-akselilla on vuosiluvut viiden vuoden välein vuodesta 1980 vuoteen 2010 ja pystyakselilla ikävuodet viiden vuoden välein vuoteen 85.
Miesten elinajanodote jää koko tarkastelujaksolla 5–10 vuotta naisten vastaavaa alemmaksi. Vuodesta 1993 miesten elinajanodote kasvaa suhteellisesti voimakkaammin kuin naisten.
Vuonna 1980 syntyneiden naisten elinajanodote on noin 78 vuotta. Elinajanodote suhteellisen tasaisesti niin, että se on vuonna 1995 syntyneillä hieman yli 80 vuotta ja vuonna 2010 syntyneillä 83 vuotta.
Vuonna 1980 syntyneiden miesten elinajanodote on alle 70 vuotta. Elinajanodote nousee suhteellisen tasaisesti niin, että se on vuonna 1995 noin 73 vuotta ja vuonna 2010 hieman yli 76 vuotta.

Diagrammin luenta: Kauhanen, Jussi, Erkkilä, Arja, Korhonen, Maarit, Myllykangas, Markku, Pekkanen, Juha. Kansanterveystiede. SanomaPro Oy, 2013. Lukija: Maija-Liisa Ström.

Esimerkki 3: Pylväsdiagrammi

Kuvio 3 sivulla 185. Otsikkona ” Sairastuneiden ikäjakaumat Norjassa ja Suomessa.” Kuviossa on esitetty viisi pylväsparia. Pareina ovat Norjan ja Suomen luvut, jotka esittävät sairastuneiden prosenttiosuuksia ikäryhmittäin kaikista sähköyliherkkyyteen sairastuneista. Vaaka-akselilla on viisi ikäryhmää: alle 30-vuotiaat, 30-39-vuotiaat, 40-54-vuotiaat, 55-69-vuotiaat ja yli 70-vuotiaat. Pystyakselilla prosentit viiden yksikön välein nollasta 45 prosenttiin.
Kuvasta näkyy, että suhteellisesti eniten sairastuneita on sekä Norjassa että Suomessa ikäryhmissä 40-54 ja 55-69 vuotta. Alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä osuus kaikista sairastuneista on Norjassa 3 % ja Suomessa 1 %. Ikäryhmän 30-39 vuotta osuus Norjassa on 12 % ja Suomessa 14 %. Ikäryhmän 40-54 vuotta osuus Norjassa on 37 % ja Suomessa 26 %. 55-69-vuotiaiden ikäryhmän osuus sairastuneista on Norjassa on 36 % ja Suomessa 42 %. Viimeisenä pylväsparin on yli 70-vuotiaiden osuus sairastuneista, ja luvut ovat Norjassa 12 % ja Suomessa 17 %.

Pylväsdiagrammin luenta: Järvenpää-Summanen, Anelma, Nurminen, Hanna. Kun säteily satuttaa. Edita Publishing Oy, 2012. Lukija: Maija-Liisa Ström.

Periaatteena on, että DaisyTrio-kirjan teksti luetaan juuri niin kuin se on luentapohjassa. Lukija ei lisää tekstiin mitään tai tulkitse sitä. Alku- ja lopputekstit ym. luetaan juuri niin kuin luentapohjassa lukee.  Poikkeuksena ovat seuraavat kirjan osat.

Sivunumerot
Jos kirjan luentapohjassa on sivunumerot, ne luetaan, jos sitä ei ole erikseen toimitusohjeessa kielletty. Sivunumero luetaan: ”Sivu seitsemäntoista”. Myös hakemistojen ja sisällysluettelojen sivunumerot luetaan auki: ”Sivu seitsemäntoista”.

Taulukot
Jos kyseessä on taulukko, luetaan aluksi taulukon nimi ja sarakkeiden otsikot juuri niin kuin ne ovat luentapohjassa. Sarakkeiden otsikkotieto toistetaan aina taulukon solun yhteydessä.

Esimerkiksi alla oleva valtiotaulukko luettaisiin lukemalla ensin pääotsikot näin:
 ”Valtiotaulukko.” ”Valtion nimi, pääkaupunki, pinta-ala neliökilometreinä, asukkaita vuonna 2006, asukkaita neliökilometrillä, vuotuinen väestönlisäys prosentteina, imeväiskuolleisuus prosentteina, lukutaidottomia prosentteina, bruttokansantuote asukasta kohden dollareina.”

Sen jälkeen luetaan taulukon rivit toistamalla yläotsikot jokaisen maan yhteydessä:
”Valtion nimi Antigua ja Barbuda, pääkaupunki Saint John‘s, pinta-ala 442 neliökilometriä, asukkaita vuonna 2006 69 000, asukkaita neliökilometrillä 156, vuotuinen väestönlisäys 1,3 prosenttia, imeväiskuolleisuus 2,1 prosenttia, lukutaidottomia 5 prosenttia, bruttokansantuote asukasta kohden 11 600 dollaria.”

Tekstikokonaisuudet, sulkumerkit, kursiivi ym.
Tekstikokonaisuuksien alkamista ja loppumista ei lueta erikseen. Ei lueta ”Tehtävät alkavat” … ”Tehtävät päättyvät”, jos näin ei tekstissä lue. Tekstistä ei ilmoiteta, onko se vahvennettua, sulkeissa, sitaattina tai kursivoituna, eli ei lueta esim. ”Sulkumerkit alkavat” … ”Sulkumerkit loppuvat” tai ”Sitaatti alkaa” … ”Sitaatti loppuu”.

Kuvaselostukset ja -tekstit
Kuviin saattaa liittyä kirjan kuvatekstin lisäksi Celiassa tehty erillinen kuvaselostus, joka luetaan luentapohjan mukaisesti. Kuvaselostusten ja kuvatekstien alussa oleva otsikko ”Kuvaselostus” tai ”Kuvateksti” on aina luettava.

Kirjan loppu
”Kirjan loppu” -otsikko on DaisyTrio-kirjaan kuuluvaa tekstiä ja luetaan mukaan siihen niin kuin luentapohjassa lukee.

Forvo, ääntämisopas: http://fi.forvo.com/

Kotimaisten kielten keskus: http://www.kotus.fi/

Kielikello, kielenhuollon tiedotuslehti: http://www.kielikello.fi

Apua ääntämiseen: luettelo kielten taitajista äänikirjanlukijoille. Koonnut: Äänikirjaraati, Helsinki, v. 2012. (luettelo saatavissa kaikista Celian sopimusäänittämöistä).

Koistinen, Mari. Tunne kehosi, vapauta äänesi : äänitimpurin käsikirja : käytännönläheinen opas laulajille, kuorolaisille, kuoronjohtajille ja kaikille oman äänensä vapauttamisesta ja kehittämisestä kiinnostuneille. 223 s. Helsinki, Sulasol 2008.

Leskelä, Leealaura. Selkokieli: saavutettavan kielen opas. Kehitysvammaliitto ry 2019.

Leskelä, Leealaura. Selkopuhe ja ääneen lukeminen. Julkaisussa Virtanen Hannu (toim.). Selkeää ja saavutettavaa viestintää, Viisi artikkelia selkoilmaisusta. Kehitysvammaliitto ry 2015, s. 19-26. (PDF)

Piipponen, Heidi. Äänikirja kehittyvänä mediumina, Katsaus äänikirjan historiaan, käyttäjäkokemuksiin ja tulevaisuudennäkymiin. 81 s. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2014. (Luvut 4 Äänikirjan Tekoprosessi ja 5 Äänikirjakokemukset). (PDF)

Saraste, Päivi. Suuntana vapaus : Alexander-tekniikan perusajatuksia : laulaminen ja äänenkäyttö Alexander-tekniikan valossa. 185 s. Kuopio, Kuopion Alexander-tekniikka 2006.

Sihvo, Marketta. Terve ääni : äänen hoidon ABC. 100 s. Helsinki, Kirjapaja 2007.