Käytännössä tällä hetkellä epub-tiedostojen saavutettavuuden varmistamiseksi niitä joutuu yleensä jälkikäsittelemään. Tässä osiossa kerrotaan, mitä jälkikäsittelyllä tarkoitetaan ja annetaan vinkkejä erityisesti InDesign-ohjelmassa tuotettujen epub-tiedostojen jälkikäsittelyyn.
Epub-tiedoston jälkikäsittely tarkoittaa, että kirjatiedoston sisältöihin tehdään muutoksia joko erillisillä editointiohjelmilla (esim. Calibre) tai purkamalla epub-pakkaus ja editoimalla sisältöjä xml-editorissa (esim. OxyGen, Notepad++ tai BBedit). Epub-pakkauksen rakenteesta on enemmän tietoa tämän sivuston artikkelissa Epubin anatomiaa aloittelijoille.
Jälkikäsittelyn jälkeen tiedostoa ei voi enää muokata lähdeohjelmassa (esim. InDesign, Word, Pages). Työn kulku on siis suunniteltava niin, että tekee kaikki käsikirjoitukseen ja taittotiedostoon kuuluvat työvaiheet tulevat tehdyksi ennen kuin ohjelmasta vie epub-tiedoston ja alkaa muokata sitä.
Tunne koodia
Jotta e-kirjoihin osaa tehdä oikeasuhtaisia ja toimivia korjauksia, on hyvä tuntea edes jonkin verran pohjalla olevaa html-koodia ja css-tyylimerkintää. Hyvä epub-tiedosto noudattaa standardin mukaista koodia ja hyödyntää html-kielen ratkaisuja. Näin varmistetaan, että ennalta-arvattavilla ja vakiintuneilla tavoilla toteutetut tiedostot toimivat yhteen erilaisten lukusovellusten, laitteiden sekä avustavan teknologian kanssa.
Kielimerkintä oikeaan paikkaan
Saavutettavuusvaatimusten mukaan sisältöjen pääkieli on merkittävä html-koodin juurielementtiin, eli aivan kunkin kooditiedoston alussa olevan <html>-elementtiin. InDesignin vanhemmat ohjelmaversiot sijoittivat kielimerkinnän virheellisesti <body>-elementtiin. Tarkistusohjelma Ace by DAISY varoittaa ainakin virheellisestä merkinnästä.
Jos julkaisu on tuotettu vanhemmalla ohjelmaversiolla, kielimerkintä on korjattava käsin. Nopein tapa korjata merkintä on lisätä puuttuva kielimerkintä (yleensä suomenkielisille kirjoille lang=”fi” xml:lang=”fi”, ruotsinkielisille lang=”sv” xml:lang=”sv”) lienee kopioimalla koodinpätkä leikepöydälle ja liittämällä se kunkin html-tiedoston juurielementtiin.
Suomen kielimerkintä html-elementissä
Taulukot kuntoon
Yksinkertaisia taulukoita lukuun ottamatta julkaisuohjelmat eivät yleensä osaa tuottaa taulukoihin tarpeeksi koodimerkintöjä. Yksinkertainen taulukko on siis taulukko, jossa on vain yksi otsikkorivi ja sen alla datasoluja, jotka liittyvät otsikkorivin soluihin. Yksinkertainen taulukko voi olla esimerkiksi tällainen:
| Yritys | Perustamisvuosi | Kaupunki |
|---|---|---|
| Putki ja kaivo Oy | 1981 | Imatra |
| Centro comercial Moctezuma | 1969 | Mexico City |
| Pelles Bageri | 2005 | Tukholma |
Yksinkertainen taulukko
Monimutkainen taulukko puolestaan voi sisältää esimerkiksi sarakeotsikoita, väliotsikoita, yhdistettyjä otsikkosoluja tai viitenumeroita. Tällaiset taulukot vaativat lähes poikkeuksetta viilaamista koodin puolella. Jos taulukon koodia on vaikea saada mielekkääksi edes koodieditorissa, voi pohtia, kannattaisiko taulukko jakaa kahtia tai vaikka useammaksi pieneksi taulukoksi.
Merkityksellinen title-elementti
Saavutettavassa e-kirjassa on sekä koko kirjan metatiedoissa että kunkin html-sivun title-elementissä oikea, merkityksellinen nimi. Ensin mainittu asetetaan julkaisuohjelman metatiedoissa. Sen sijaan ainakin InDesign generoi jälkimmäiseen ns. placeholder-tekstin tiedostonimestä. Se ei täytä vaatimusta merkityksellisestä nimestä. Jos e-kirja on jaettu lukujen mukaan omiin html-sivuihin, title-elementtiin kannattaa laittaa luvun nimi tai numero.
Html-sivun title-elementti
Kontekstin muutos ja erottimet
Html-kielen hr-elementillä voidaan merkitä esimerkiksi kontekstin tai aiheen muutosta. Visuaalisesti tällaisia teeman, puhujan, kertojan tai aiheen muutoksia merkitään usein jonkinlaisella vinjetillä tai muulla erotinmerkillä. Julkaisuohjelmissa vinjettikuville tai vastaavassa käytössä oleville merkeille ei yleensä voi merkitä hr-tunnistetta, joten muokkaus on tehtävä jälkikäsittelyvaiheessa. Oikea tapa on määritellä hr-tunniste html-koodissa ja sen ulkoasu CSS:ssä.
Tämän sivun osiossa Esimerkkejä tekstivastineista on annettu vinkkejä siihen, miten vinjetit kannattaa merkitä.
Maamerkit
Otsikoiden ja sisällysluettelon lisäksi e-kirjojen navigaatiota voi parantaa ns. maamerkeillä (landmarks). Maamerkkien käyttö on erityisen suositeltavaa kirjoissa, jotka sisältävät monia erilaisia osia, esimerkiksi johdantotekstin, epilogin, hakemiston tai kirjallisuusluettelon.
Maamerkkien käyttämiseen on hyvä ohje Accessible Publishing Knowledgen Base: Landmarks.
Loppuviitteet
Teknisesti paras tapa toteuttaa toimivat viitteet e-kirjatiedostoon on loppuviitteiden avulla. Loppuviitteet kannattaa määritellä avautumaan pop-up-ikkunassa Se tuottaa parhaiten toimivan lopputuloksen epub-tiedostoon. Nämä pystyy määrittelemään InDesiginissä lähes kokonaan. Valittavasti tällä hetkellä InDesign tuottaa viitteisiin tyhjän paluulinkin (backlink). Käytännössä siis viitteisiin tulee jälkeenpäin korjata oikeaa viitenumeroa vastaava paluulinkki, jota klikkaamalla kirjan lukija pääsee viitteestä takaisin oikeaan kohtaan leipätekstiä.
Figcaption ja figure
Html-koodissa kuvien tulisi sijaita figure-elementissä ja kuvatekstin figcaption-elementissä. Figcaptionin tulisi sijaita figure-elementin sisällä, jotta kuvateksti yhdistyy oikeaan kuvaan. InDesignissa kuvista muodostuu oikein figure-elementit ja kuvatekstit voi määritellä vientiasetuksissa figcaption-tunnisteilla. Vaikka kuvan ankkuroisi oikein, InDesign asettaa elementit peräkkäin, ei sisäkkäin.
Korjauksessa kuvatekstin sisältävä figcaption-elementti siirretään figure-elementin sisälle.
Figcaption-elementin paikka
Kansikuva
Kun tiedoston kansikuvan asettaa InDesignissa, ohjelma tekee siitä oman html-tiedoston, jonka määrittelyihin ei ohjelman sisällä voi vaikuttaa. Valitettavasti html ei ole aivan täydellinen, vaan kansikuvatiedostoon pitää tehdä muutama pieni muutos, jotta se täyttää saavutettavuusvaatimukset. Html-juurielementtiin tulee tässä, kuten muissakin tiedostoissa, lisätä oikea kielitunniste (ks. ohje edellä). Kansikuvalle pitää määritellä tekstivastine eli alt-teksti. Pääsääntöisesti kannen tekstivastineeksi riittää kirjan ja kirjailijan nimi, eli kannen kuvaa ei tarvitse alkaa kuvailla. Lisäksi kannattaa korjata tämänkin tiedoston title-elementiksi mielekäs teksti, jos automaattisesti generoitu teksti ei sitä ole.
Pitkät kuvaselostukset
Julkaisuohjelmissa voi kuville määritellä teknisesti toimivat tekstivastineet. Joskus, etenkin monimutkaisten datavisualisointien kohdalla, on tarpeellista tehdä ns. pitkä selostus (long description). Pitkän selostuksen voi liittää kuvaan monella tavalla. Esimerkkejä tavoista ja niiden teknisistä toteutuksista on osiossa Kuvien tekstivastineet (Mitä tehdä silloin, kun lyhyt alt-teksti ei riitä?).
Muokattu viimeksi 3.5.2024