Saavutettavassa e-kirjassa visuaalisesti erottuvat elementit, kuten otsikot, kuvatekstit tai lainaukset, merkataan vastaavilla tunnisteilla (epub-kirjoissa html-tunnisteet ja attribuutit), jotta kaikille lukijoille välittyy sama informaatio.
Ruudunlukuohjelmat eivät ymmärrä visuaalisia vinkkejä vaan ne tulkitsevat ja välittävät koodirakennetta. Oikein toteutettu koodirakenne auttaa siis etenkin ruudunlukuohjelman käyttäjää ymmärtämään sisältöä ja lisää sisällön navigoitavuutta.
Sopivat merkkaukset on yleensä paras tehdä käsikirjoitukseen jo tekstinkäsittelyohjelmassa tyylien avulla mahdollisimman pitkälle. Tekstinkäsittelyohjelmien ja taitto-ohjelmien tyylimerkkaukset on e-kirjan tuotannossa muunnettava oikeiksi tunnisteiksi.
Lisätietoja aiheesta: Daisy Accessible Publishing Knowledge Base, HTML
3.1 Otsikoilla on otsikkotunniste
E-kirjassa otsikot merkataan otsikon tasoa vastaavalla html-tunnisteella tai pdf-koodauksella.
Otsikot noudattavat hierarkkista järjestystä, jossa luvun otsikko on yleensä tasoa h1. Ensimmäisen tason väliotsikot merkataan tunnisteella h2, ja mahdolliset vielä alemmat otsikot tunnisteilla h3–h6.
WCAG 1.3.1 Informaatio ja suhteet
3.2 Taulukot ovat aitoa tekstiä ja niiden osat on koodimerkitty
Taulukot toteutetaan käsikirjoitukseen ja taittoon ohjelmien taulukkotyökaluilla, eikä niitä muunneta e-kirjassa kuvaksi taulukosta. Koodimerkkauksen helpottamiseksi taulukoiden rakenne pidetään mahdollisimman yksinkertaisena.
Taulukoiden saavutettavuuden varmistaminen vaatii yleensä koodin jälkikäsittelyä e-kirjassa. Taulukon rivi- ja sarakeotsikot on merkattava otsikkosolun tunnisteilla (th), jotta taulukko täyttäisi saavutettavuusvaatimukset. Monimutkaiset taulukot, joissa esiintyy otsikkosoluja muissa kuin ensimmäisessä rivissä tai sarakkeessa, vaativat th-tunnisteen lisäksi attribuutteja, joilla tarkennetaan, mihin datasoluihin otsikkosolut viittaavat.
Jos taulukko nimetään tai sen aihetta kuvataan otsikolla, tämä merkataan caption-tunnisteella ja sijoitetaan taulukon sisään koodirakenteessa.
Taulukkokoodaus vaikuttaa tekstin lukemisjärjestykseen ja siihen, miten ruudunlukuohjelma välittää sisällön, joten taulukoita ei pidä käyttää tekstin asetteluun, vaan ainoastaan taulukkodatan esittämiseen.
Hyvin leveitä taulukoita kannattaa välttää, koska ne eivät välttämättä näy kokonaisina lukuohjelmassa.
WCAG 1.3.1 Informaatio ja suhteet
WCAG Technique H39; Technique H43; Technique H51; Technique H63
3.3 Numeroidut ja numeroimattomat luettelot
Sekä järjestetyt (esimerkiksi numeroidut luettelot) että järjestämättömät luettelot merkataan oikeilla tunnisteilla (ol tai ul sekä li). Järjestämättömissä luetteloissa voi käyttää erilaisia symboleja luettelomerkkinä, ja samoin järjestetyissä luetteloissa voi käyttää niin arabialaisia kuin roomalaisia numeroita tai aakkosia.
WCAG 1.3.1 Informaatio ja suhteet
WCAG Technique H48
3.4 Kuvalla on alt-attribuutti ja mahdollinen kuvateksti
Kuviin liittyviä saavutettavuusvaatimuksia käsitellään tarkemmin seuraavassa osassa 4. Koodirakenteessa kuviin liittyy joitakin vaatimuksia. Kuvaelementti (img) sisältää aina alt-attribuutin. Alt-attribuutissa on kuvan vaihtoehtoinen teksti. Jos kuva on puhtaasti koristekuva, alt-attribuutti on tyhjä. Tällöin elementissä voi myös olla attribuutti role="presentation".
Jos kuvalla on näkyvä kuvateksti, se tulee merkata figcaption-tunnisteella. Tällöin kuva (img) ja kuvateksti (figcaption) ovat molemmat figure-elementin sisällä.
WCAG 1.1.1 Ei-tekstuaalinen sisältö; WCAG 1.3.1 Informaatio ja suhteet
3.5 Tekstistä erottuvat lainaukset on erotettu semanttisesti
Jos pitkä lainaus on erotettu visuaalisella muotoilulla, esimerkiksi kappaleen sisennyksellä tai erilaisella fontilla, se on hyvä merkata blockquote-tunnisteella.
WCAG 1.3.1 Informaatio ja suhteet
3.6 Ala- ja loppuviitteet toimivat johdonmukaisesti
E-kirjan sisältämät ala- tai loppuviitteet on toteutettu toimivalla ja johdonmukaisella tavalla. Tällöin myös lukuohjelmat osaavat toistaa ne oikein. Leipätekstin viitenumerot tai -merkit linkitetään aina viitetekstiin. Yleensä tarvitaan myös paluulinkki, jotta viitetekstistä pääsee palamaan samaan kohtaan leipätekstiä. Viitteiden toimivuutta voi parantaa myös semanttisilla attribuuteilla.
WCAG 1.3.1 Informaatio ja suhteet
3.7 Linkkien rakenne on oikea ja kohde on selkeästi ilmaistu
E-kirjan koodissa linkeillä tulee olla sekä linkin tunniste (a) että kohde (href-attribuutti). Lisäksi linkin kohde pitää ilmaista selkeästi niin, että lukija ymmärtää, mihin linkki johtaa joko itse linkin tekstistä tai välittömästi ympäröivästä leipätekstistä.
WCAG 1.3.1 Informaatio ja suhteet; WCAG 2.4.4 Linkin tarkoitus (kontekstissa)
3.8 Toissijainen sisältö
Jos e-kirjan tekstisisällössä on ulkoasultaan erottuvaa, toissijaista sisältöä kuten tekstilaatikoita, marginaaliin lisättyä tekstiä tms., ne merkitään aside-tunnisteella.
Aside-tunnisteen käyttö on suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä.
WCAG 1.3.1 Informaatio ja suhteet
3.9 Tekstin korostaminen
Tekstin korostamiseen käytetään yleensä kursivointia tai lihavointia tai näiden yhdistelmää. Korostamiselle on erilaisia käytäntöjä esimerkiksi tietokirjallisuudessa: teosten nimiä tai sitaatteja kursivoidaan, kun taas lihavointia käytetään esimerkiksi avaintermien, henkilöiden nimien tai luvun alun visuaaliseen erottamiseen.
Kappaleen sisäinen tekstin korostaminen voidaan epubissa toteuttaa joko geneerisellä span-tunnistella, jolle määritellään CSS-tyyli, tai korostamiseen tarkoitettujen html-tunnisteiden avulla. Esimerkkejä tällaisista tunnisteista ovat em, i, cite (oletustyyli: kursiivi), strong, b (lihava) ja mark (värikorostus). Näille on määritelty enemmän tai vähemmän selkeitä merkityksiä tai käyttötarkoituksia.
Ruudunlukuohjelmat eivät tällä hetkellä tue kursivointiin ja lihavointiin tarkoitettuja semanttisia tunnisteita, vaan kertovat käyttäjälle korkeintaan, että kyseessä on kursiivi tai lihavointi, riippumatta siitä, miten korostus on toteutettu. Tuki muille korostamiseen käytetyille tunnisteille on vaihtelevaa. Tästä syystä niihin ei pidä tukeutua silloin, kun korostuksen havaitseminen on välttämätöntä sisällön ymmärtämiseksi. Kun korostus välittää tietoa, jota ei muuten anneta, tai jos sen välittämä merkitys vaikuttaa ratkaisevasti tulkintaan, sama tieto pitää antaa myös tekstimuodossa.
Semanttisten tunnisteiden käyttö kursivoinnin tai lihavoinnin eri merkitysten erottelemiseen ei kuulu saavutettavan e-kirjan minimivaatimuksiin. Jos tietylle korostustyypille on olemassa selkeästi sitä vastaava html-tunniste, on kuitenkin hyvän käytännön mukaista käyttää sitä.
3.10 Kirjalla on looginen lukemisjärjestys
E-kirjan sisällöllä on oltava looginen lukemisjärjestys, ja lukuohjelmassa näkyvän visuaalisen järjestyksen on vastattava kooditason järjestystä.
E-kirjan sisältöjen lukemisjärjestys liittyy suoraan kirjan koodirakenteeseen: lukuohjelmat ja etenkin avustava teknologia välittävät sisällöt pääsääntöisesti siinä järjestyksessä, jossa ne esiintyvät koodissa. Epub-muotoisessa kirjassa sisältö on yleensä jaettu useaan html-tiedostoon. Lukemisjärjestystä määrittävät siis sekä tiedoston sisäinen kooditason järjestys että tiedostojen keskinäinen järjestys.
Uudelleenjuoksutettavassa e-kirjassa visuaalinen järjestys ja kooditason järjestys eivät voi poiketa merkittävästi toisistaan. Mahdolliset lukemisjärjestystä koskevat ongelmat tulevat yleensä ilmi, kun kirjaa tarkastelee lukuohjelmassa. Lukitun asettelun epubissa tai pdf-muotoisessa kirjassa lukemisjärjestys on aina tarkistettava myös kooditasolla.
Lukemisjärjestyksen määrittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomioita e-kirjatuotannossa, jos kirjassa on kuvia, tekstilaatikoita tai muita leipätekstijuoksusta irrallisia elementtejä.
WCAG 1.3.2 Merkitykseen vaikuttava järjestys
WCAG Technique C27; Technique G57
3.11 Tekstin kieli on määritelty
E-kirjan koodissa on määriteltävä tekstin kieli. Kun kieli on määritelty oikein, puhesynteesiä hyödyntävät lukemisen apuvälineet osaavat lukea tekstin ääneen ymmärrettävällä tavalla.
Epub-kirjassa kieli määritellään lisäämällä jokaisen html-tiedoston alkuun attribuutti, joka kertoo tekstin pääasiallisen kielen. Jos kieli vaihtuu tiedoston sisällä – suomenkielisessä kirjassa on vaikkapa lainauksia englanniksi – kyseisten osien kieli pitää myös merkitä.
Käytännössä osien kielen yksityiskohtainen merkitseminen kirjassa, jossa esimerkiksi hyödynnetään paljon vieraskielisiä lähteitä, voi johtaa kohtuuttomaan työmäärään suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Kokonaisten kappaleiden pituiset tai sitä pidemmät tekstin osat poikkeavalla kielellä pitää kuitenkin aina merkitä. Hyvien käytäntöjen mukaista on määritellä kieli vähintään virketasolla. Myös kirjan tyyppi ja käyttötarkoitus voi vaikuttaa harkintaan tarvittavasta kielimerkinnän tasosta. Esimerkiksi kielten oppikirjoissa tarkempi kielten merkitseminen voi olla perusteltua.
Vieraskielisten henkilö- tai paikannimien kieltä ei tarvitse merkitä, eikä myöskään vakiintuneita vierassanoja tai sitaattilainoja, esim. podcast, show. Myöskään translitteroitua tekstiä ei merkitä. Sen sijaan muulla kuin latinalaisella kirjaimistolla kirjoitetut kohdat (esim. kyrillinen tai arabialainen teksti) merkitään aina.
WCAG 3.1.1 Sivun kieli; WCAG 3.1.2 Osien kieli
WCAG Technique H57; Technique H58
Tätä sivua on päivitetty 31.5.2024.